Destruction Force (Italia-77)

Tää on tätä sarjaa, näitä sarjoja (näitä oli monia, useita), jo(i)ssa Tomas Milianilla on karmea kiharaperuukki, lätsä tai pipo (tässä peruukki) ja hän näyttelee joko poliisia tai roistoa (tässä roistoa). Harvinaista, hellyyttävää, mukavaa vastapainoa roistoilulle tuo Milianin leikit lapsensa kanssa. Ai niin, Luc Merenda on tässä ylikovana kyttänä, toimii sekin.

Manhunt In The City (Italia-75)

 Umbero Lenzin ohjaama "Oman käden oikeus"-elokuva, onneton, osoitteleva sellainen, joka kaatuu Henry Silvan yksi-ilmeiseen-oikoiseen-toikkoiseen suoritukseen, vaikka hänen pitäisi esitellä, näytellä koko kärsimyksen ja tuskan laaja kaari. No, en missään nimessä, suoraan, totta kirjoittaen häneltä sellaista todellakaan, tietenkään odottanutkaan. Sen verran vähäinen on hänen repertuaarinsa laajuus.

Manhunt (Italia-72)

 Fernando Di Leon upea, upea crime, joka muistetaan varsinkin loistavan, loistavan Mario Adorfin raivoisasta "Juoksen auton kiinni, menen etulokasuojalle, pamautan päälläni tuulilasin rikki, ja johan pysähtyi!"-kohtauksesta.

Roma Violenta (Italia-75)

No, nyt tällä kertaa ei elokuvan niinsanotun esiosan eri ohjaaja saa samanlaista sykettä kuin jatko-osan (Violent Naples) ohjaaja (Umberto Lenzi). Elokuva alkaa kun kaksi pölkkypää-pösilöroistoa ryöstää bussin matkustajien rahat ja paniikkivahingossa, vahinkopaniikissa yhden hengen.

Italocrime-elokuvien pelkuriperusroistotsurkimukset, moottoripyörällä liikkuvat laukkuvarkaat saavat tässä isoäidin kädestä; Mummoksi onkin naamioitunut poliisi. No, ei Maurizio sentään! Vaikkakin Maurizio Merli on tässä pääosassa, tää ei vielä nouse Italocrimen huipulle. -76 oli se genren huippuvuosi, gialloillahan se oli jo siihen mennessä saavutettu. Vuosi-pari aikaisemmin.

Löysää juonta, löysää näyttelemistä, löysää tekemistä. Mutta genrehän vasta kypsyi. Mm roiston takominen tyhjässä bussissa viittaa tulevaan. Yhdessä takaa-ajossa on yritystä ja ytyä ja lopussalanataan, mutta kokonaisuus kuiva. Musiikkikaan ei vielä murjo, murskaa..

Ray Lovelock. Richard Conte, John Steiner, Silviano Tranquili.  Luciano Rossi huijaavana pervopostimiehenä.

 

Violent Naples (Italia-76)

 Mutta nyt taas takaisin todelliseen, täydellisehköön Italocrimeklasikkoon!

Komisario Betti (Maurizio Merli, kukapa muukaan) saapuu Umberto Lenzin upeassa ohjauksessa Napoliin laittamaan Kaupungin Kuntoon. Ja hän tekee sen, asearsenaalinaan konepellistä (Bellistä) pistooliin. Nyrkkejä naulaan laittamatta. Mutta vastassakin on kovaa kaartia John Saxonista Luciano Rossiin. Varsinkin viimeksi mainittuun, sen verran "vetreän" hulluusroolin hän taas vetää. Ja tietenkin nää ikiaikainen Gangsteripomot ovat taas kaiken takana, mutta ei Betti heidänkään, hänenkään päälle balsamia levittele! Vaikkakaan vastassa ei ole Martin Balsam, kuten Fernando Di Leon Verta ja timanteissa! Eikä Martinin vastassa Maurizio! Mutta nyt tähän leffaan takaisin!:

 Leffa menee aika armottomaksi: Cynic, Rat annd The Fist`issä oli golfpallot ja koirat (ja ehkä sen pohjalta Running Scared`issa jääkiekot ja "maalivahti") ja tässä keilapallot kaaliin. Ilman koiria. Mutta ja totta kai päästään lähes rikoshuipulle, mutta se aivan huippu jää tietenkin ja totta kai saavuttamatta Pikkupomot paukutetaan pataan. Isoherra(t) jatkaa, jatkavat.. Franco Micalizzin musiikki yhdistää hyvin Kummisetämäisen viulupianopimputuksen jyräävämpään jytään, jytäävämpään jyrään.

Killer Vs. Killer(s) - (Italia-85)

 Fernando Di Leon viimeistä elokuvaa ei kyllä voi oikein crimeksi kutsua, raivoavaksi, raivoisaksi, raivokkaaksi rapaoaroskaksi kylläkin. Kai tällä jotain heist-elokuvien maailmaa haetaan, mutta kaatopaikalla, roskakorissa, tunkiossa tarkoituksella pyöriteltynä. Rikoselokuvana rutistunut rusina, mutta roskana mainio.

Neljä roistoa (yhtenä Henry Silva, "toisena" Dalila Di Lazzaro jne) lähtee kutsutulle keikalle, joka on silkkaa roskaa; Ehkä käsittämättömin vartijahuijaus elokuvahistoriassa: Alaston nainen mikä lienee hikinauha-silmäsidos silmillään hyppii trampoliinilla (kummasti trampoliini paikalla teollisuusalueella, vai toiko porukat sen offscreeninä mukaan?) ja vartijoiden katseet liimautuvat tietenkin tähän ja sillä aikaa voi muut hiipiä, tehdä tuhoja "vähän". Toinen totaalinen törmäily, törttöily on kun Silva ampuu mistä lienee PikkuFiatista singolla!!??

Hienoa, typerää roskaa ilman aivoja. Ei, vaan nerokkailla roska-aivoilla, arvoilla kaulien, leipoen, paistaen, nauttien. Lopun Henry Silvan hellyyttävä hymy yrmyilyn jälkeen kruunaa kökköyden. Kaiken/(,) kökköyden.

Kidnap Syndicate (Italia-75)

 No, nyt ei aivo-raivopäinen (lue aivoton) rikasnuoriso riehu, vaan heitä kidnapataan.

Kovin köykäinen crime, jota ei pelasta James Mason ainoassa Italocrimessään eikä liioin Luc Merenda. Eikä edes ohjaaja Fernando Di Leo.

Highway Racer - Vauhtipaholainen veressä (Italia-77)

 En ole autokaauhauselokuvien alin enkä ylin ystävä, en keskivertokaan, en italocrimejenkään kentässä, varsinkin jos koko elokuva kaahataan. Mutta täytyy myöntää että italocrimejen "Pikkuautot Italian suurkaupunkien kapeilla kaduilla ja kujilla, joskus jopa ilman lupia kuvattuina"-meininki on tämän genren kuningasluokkaa. No, kyllä ne kaahaukset vilahtavana mausteena menee.

Autojengi ahdistaa kaupunkia (huijaavat hienosti ryöstöjen jälkeen kahdella samanlaisella autolla eri suunttin-kikoilla) joten toiset autot, poliisit perään. Varsinkin viiksetön(!) Maurizio Merli, poliisi joka vauhdin hurmassa naureskellen ajaa takaa roistoja. Poliisiradionkin hän npsauttaa pois päältä ajojahdin ajaksi "Sinulla on pippuria perseessä" sanoo hänestä umpipelokas pelkääjänpaikkapoliisi. Älyttömin juonenkäänne on se kun Merlistä tehdäänkin yhtäkkiä huijausrikollinen, uusi henkilö, rikollisjengiin soluttautuja.. Kyllähän roistolauman pitäisi tietää minkä näköinen heebo heitä on moneen kertaan ajanut takaa poliisina, mutta ei vissiin sitten.... No, kyllä se tietenkin rosvotolloille, tollorosvoille selviää, mutta kumman kauan jopa ja varsinkin Rosvopäällikkö (röyhkein, tyhmin roistoista, mutta vanha ajomestari, osaa ajaa, mutta ei ajatella, siksi pomo!?) luottaa lorujenlaskijaan, vaikka hänen tyhmä alaisensa ennestään epäilee...  Mutta kuten sanottua, liian kaahauspainotteinen minun makuuni. Loppu on kyllä aikamoinen. Elokuvan Suominimi loistava.

Stunt Squad (Italia-77)

Tanakkaa,tiukkaa Italocrimekääntöä ja vääntöä. Poliisit muodostavat keltakypäräisen, mustanahkatakkisen moottoripyöräsquadin joka alkaa ottamaan niljanilkkiroistoja kiinni. Pääroistoa esittää ainakin mulle uusi crimekasvo (ja kasvo yleensäkin) Vittorio Mezzogiorno, tässä Vallina, coolin niljakkaana nilkkinä. (Tyypillä on muuten häkkilintu hälyttimenä piilopaikkansa portilla, Jos joku astuu sisään, viserrys alkaa..) Nerokkaan yksinkertainen on kohtaus jossa kaikkia juoksuryömien heinikossa pakeneva Valli näkee etanan. Ja sitten tämä "cool" kusipää kohtaa bussilastillisen, torillisen ihmisiä ja heidän raivonsa.

Lyhyt juonitiivistelmä: Valepuhelinkorjaajat virittelevät pommeja ja mainitut motskarikytät autosta ammuskelevan pomonsa (aina loistava Marcel Bozzuffi) kanssa laittavat kaupunkia kuntoon, ainakin vähäksi aikaa... seuraaviin rikoksiin, rosvoihin, elokuvaan asti...

Execution Squad eli Alamaailman teloittajat (Italia-72)

 Tämä monien Italocrimefiilien arvostama "Oman käden oikeus"-elokuvalaahaus on "aina" ollut minulle pettymys, tylsyys, eikä tämä katselukerta tuonut siihen uutta, vahvisti vain käsityksiäni, vaikka Enrico Maria Salerno ja Mario Adorf vetävätkin roolinsa huippuun. Niin huippuun kuin se on tässä tylsyydessä mahdollista.

Elokuvan Suominimellä bändipotentiaalia! (Vrt. Vasarat)

Emergency Squad - Hätäharjoitus (Italia-74)

Roistoporukka on muka tekemässä rikoselokuvaa kaupungin keskustassa, paljon katsojia. Todellisuudessa tehdään oikea ryöstö ja murhat. Autolla ajavilla roistoilla moottoripyöräkypärät päässään, tunnistaminen "mahdotonta". Lainausmerkit siksi, koska heidän, ja varsinkin yhden heistä perässä, "kuumakalle", "hippipoliisi", " laahustava lippalakkimies, rento sikarinpolttaja, purija (Tomas Milian). Mutta on roistoporukassakin kuumaveikko, yksinäinen yskijä (Gaston Moschin) ja esim stalinisti"filosofi" (Ray Lovelock)

Melko hidasliikkeinen, mutta hyvää näyttelemistä. Lakki"hyllynä","naulakkona" J & B-pullo, seksivalouskuváuksissa tuhtihko, vanhahko täti, ammuskelua. Loppu on kyllä kova. Lohduton lunastus. Ja sikaariin tuli.

"I always drink on duty!"

P.S. Elokuvan Suominimi kuulostaa, näyttää, vaikuttaa ripuli, ummetushoidolta.

Young Violent and Dangerous (Italia-76) `Nihilisti-idiootit Italian aroilla`

 "Realismi"-idiotismia Toimivaa idiotismia. Toimivaa, totuudenvastaista vauhti-idiotismia. Täysin järjen -ja realisminvastainen "kolmen kollin ryöstökimara". Kolme tyyppiä ryöstää kaikkea bensa-asemista pankkeihin. Porukan pomona pidetään Blondie`ta, tummatukkaista(!) tolloa naureskelijaa, lappofarkkuhaalarista kylä, sori, kaupunki-idioottia 1] (mä käsitin ainakin aivan alussa näin), mutta "alkuperäinen" "oikea" "blondi"pomo porukasta onkin tumman ruskeatukkainen hemmo, mutta hän onkin hermoheikko räjähdyspanos. Järjen -ja realisminvastaista on heidän selviämisensä esim pankkiryöstöstä ja monista tulevista haasteista ilman poliisi"saattuetta". Urpo naureskelija sanookin "Tää on tylsää."

Mutta elokuva ei ole tylsä, vauhtia riittää, juoni vaihteleva (vaikkakin järjetön), näyttelijät hyviä (vaikkakin järjettömiä). Elokuvaviittauksia riittää klassikoihin asti: Naureskelija huutaa pankkiryöstön jälkeen "Milanon ihme!" ja kohta hän jakaa autosta rahaa toriproletariaatille.  Ja he pystyvät rundaamaan autoilla kaduilla, teillä huutaen, mölyten. nauraen päiväkausia, vaikka heidän nimensä tiedetään jo ennen ensimmäistä ryöstöä!!?? Mutta silti Tomas Milian vetää liituraitakomissariona upean rauhallisen roolin! Mutta porukka ei rauhoitu, se vaan lisääntyy ja älykääpiöistyy. Seuraavaksi "joukossa tyhmyys tiivistyy"-lauma ryöstää konepistooleilla kaupan kaksi kassaa saaden setelin, pari.. Mutta blonditollo (se "aito", "alkuperäinen") ampuu lisäjengin, ja kolmikko taas koossa, huoh... Ja taas pakoon... Jne... Jne... Jne.. Mutta nämä jne:t tarkoittavat myös vauhtia, tosin tolloa sellaista, täysin epäuskottavahan tämä julmien junttien pakopaahto on. Mutta toimivan katsottava outohybridi genrestään, mutta ei tämä pääse kertaakaan, koskaan lähellekään edellisen elokuvan tiukkaa analyysia. Tässä aatteita, ajatuksia hierotaan, saarnataan, syötetään katsojan lapaan ja naamaan, että tajuatko tollo, nää on hulluja... Katsoja on huomannut sen jo lähes ensiminuuteilla. Vähemmällä väännöllä ja takomisella ainakin tämä katsoja olisi pitänyt tästä enemmän, mutta nytkin, tällaisenakin keskivertocrime ja vähän ylikin.

1] Itse asiassa hänellä on kaksi kekseliästä heh-höh-vitsiä; Kesken kiivaimman takaa-ajon (poliisit parin metrin päässä) hän sanoo: "Pysäytä baarin kohdalla, minun on soitettava tärkeä puhelu." Tai kun he sen jälkeen pääsevät maaseudun "rauhaan" (poliisit parinsadan metrin päässä), hän huudahtaa. "Varastetaan traktori!" Näinä kertoina minäkin nauroin hänen kanssaan. Ja hänen huudossaan maalaistalom pihalla on liian myöhäistä, mutta nerokasta nihilismiä, "Maanmiehet! Kyläläiset! Landepaukut! Kuokkatyöläiset! Italialaiset!"

 

Like Rabid Dogs (Italia-76)

 Tämä on kaikilla osa-alueilla (juoni, näytteleminen jne) jo huomattavasti parempi "Nuoret aikuiset mellastvat"-elokuva kuin edellinen. Poliittinen, sosiaalinen koommentaari/raportti/fantasia. Nyt tämä on osastoa "Rikkaitten sikavanhempien vielä sikamaisempi jälkikasvu tappaa ja tuhoaa, kun on tylsää". Sikakolmikosssa on nyt mukana nainenkin. Elokuvan loppu on uniikki "Pääsika kohtaa duunareiden mielenosoituksen raivon ja voiman."

Savage Three (Italia-75)

 Kolme tietokone(!!??)"tehtaan" tolloa työntekijää, tai ehkä jonkinlaisen eläinkoe-tietokonetutkimuspaikan, sillä yksi heistä (karmekorkeaaääninen ja perinteisen huonosti, tavallistakin huonommin näyttelevä Joe Dallessandro) pyörii välillä jossain etovan riivatussa rottalaboratoriossa. (Toisiaan tappavista rotista leikataan jalkapallokatsomoväkivaltaan, jossa kolmikko aloittajana.) Tällä siirtymällä esitetään ensimmäisen kerran että kolmikko on töiden ulkopuolella täysin pitelemätön paskasakki. Ja pahinta paskasäkkiä esittää Dallessandro. Heistä tulee koko ajan pahempia ja pahempia, aseina käytetään "kaikkea" autonovista, ruuvimeisselistä trukkiin. Ja vaikka kolmikko tekee tekosiaan myös paljon kaupungin keskustassa keskellä päivää kirkkaassa päivänvalossa, paikalla ei muka ole koskaan kuin tekijät ja uhrit!! Käsikirjoittajat ovat kyllä realismin ruhtinaita!! Mutta!?:  Saako tekoharmaa kävelykeppikyttäpomo heidät kaikki kiinni?...  

- Huono, niljakas, nulju, turha, turta.

Colt 38 Special Squad (Italia-75)

 Rooman poliisit järjestäytyvät, ei vaan yhden poliisin ja pyssyn, vaan neljän koplaksi rikollisia vastaan. Mutta sitten heidän tielleen tulee coolin, karun ja kovan Ivan Rassimovin esittämä hahmo, ympäri kaupunkia joukkoineen pommeja sijoittava pomo, joka on täysin epäinhimillinen tapaus.

- Tiukka italoralli, jossa Stelviano Ciprianin tiukka musiikki. Pituutta kuitenkin vartti liikaa, puoleentoista tuntiin olisi pitänyt päättää päättää. Elokuvaa häiritsevät myös häiritsevät typeryydet; Poliisit saapvat pommipaikalle, mutta osa heistä lähtee pommin jättäneen miehen perään, toiset jäävät ympäriinsä juosten etsimään pommia, mutta kukaan ei huuda ihmisille että paikalla on pommi, joten julma ja typerä tuho on taattu.Julma, siviilejä surmaava, poliisit pelastuvat. Paitsi yksi päähenkilöpoliiseista, johon siviilit sivuun jättäen elokuvaperinteisesti keskitytään.

Myrsky murolautasella, lautasessa - Median Mätäkuut

 Eli tietenkin kyseessä tämä Sanna Marinin aamiaiskeissi. Otsikko kertoo, kuittaa kaiken. Kuittaa nimenomaan, koska kauppakuittienhan julkaisun perään monet toimittajat kirjoitustensa kärjen suuntasivat, tässä viikosta viikkoon jatkuvassa mediarummutuksessa. Median Mätäkuut ovat silloin kun ne päätetään olevan.