Brittiläinen poliittinen komedia, tai on sitten minkä maalainen tahansa, ei oikein iske meikäläiseen kuin klassikkotapauksissa.
Tässä sekoitetaan historiaa ja sitä `huumoria`. Ja ei ole klassikkotapaus.
Pari pelkoista, melkoista, pelkoista näpsäytystä:
"The working man's wife who is more like a mother to him" (Käy myös sikarikkaisiin, lat. huom.)
"Socialism. communism and rheumatism"
"There`s no bottom in this joint." Voi Taivas, Eiku Helvetti, mikä juoni, elokuva ja kokemus!!!... Nimensä mukainen, aina naurava Smiley hakee pomonsa (Paul Muni) vankilasta ja hymyilee, nauraa kun ampuu pomon autoon...
...Ja niinpä tämä gangsteripomo munii ja joutuu, pääsee kuin känninen kuumilla kivikatoilla kävelemään ja savuisia `katuja`, `kujia` (vuoret kuin palaneita pilvenpiirtäjiä) sekä tietenkin haahuilevia ihmisparkoja ihmettelemään HELVETTIIN! Hän tietenkin haluaa Smileyn hengiltä ja tässä tulee avuksi Itse Paholainen (Claude Rains[!] , kukapa muukaan) esiin, avuksi ja kuvioon ja ehdottaa vaihtokauppaa, pomo pääsee maahan Smileyä surmaamaan jos hän suostuu menemään ihan pomon näköisen Tuomarin nahkoihin, jonka kanssa Pirulla on kassa kynimättä... Luulis että Vanha Kehno pystyis homman hoitamaan itsekin, eikä laita välikättä, välisorkkaa, häntää väliin, mutta niinpä sitä lähdetään yhdessä Helvetistä hissillä Maahan... Viemäriluukusta noustaan kadulle...
,,,jossa, jos mahdollista tällaisessa juonessa, juoni jatkuu suht tavallisena gangsteroinina, "noirina", mutta loppu sitten taas yllättää,,, Hurja Kokemus!
P-S. Hyvää haamurosvokeskustelua: "Hei! Ilman sormia minusta ei jää sormenjälkiä." "Ei, mutta ilman sormia et voi kuristaa tai puristaa liipaisinta,"
P.S. Munin (hahmon) keikkuen käppyrässä kävelevä "tyyli" , kuin puistelesi pieruja lahkeista, on melko ärsyttävää.
"Funerals always depress me, especially my own." Nainen seuraa `hautajaisiaan`, mutta kuka onkaan haudassa, nainen miettii mysteeriä. Kuka halusi hänet hengiltä (siis hänet elävän, ja olisi ehkä `kiva` tietää kuka tuon ruumiin?), varmaan aviomies 1]. Vai halusiko? Kukaan? Ei. Kyllä joku on tappaja. Ja sitten hän hämmästyttää, pyörryttääkin esiin vyörytettäviä henkilöitä aviomiehestä ( "Aren`t you little stiff?" "You are so cold." "Not so cold I might has been."), palvelijaan, ystäviin... Naisella myös sisko, joka oli paljastunutkin ei-varsinaiseksi siskoksi,,,
"That dame could make lunatic out of a guy," "Yeah, and you`re here to prove it."
Mielestäni, myös `monen` muun, tämä on kieli ja mieli solmussa `psykoanalyysi-noirien` (alan kirjoja "vyörytetään" 2] ) kieli ja mieli poskessa-ironisoiva huumoripala. Tykkäsin, ehkä juuri siksi..
1[ `Selviää` että ruumis on aviomiehen rakastajatar. Vai oliko? Oliko naisellakin rakastaja?
2] Yhden kirjan nimi "Psykoanalyysin harhat, hahaluulot/polut, väärinkäsitykset-ymmärrykset", myös lakikirjallisuus tuodaan humoristisesti esille, vaikka nyt pitäisi toimia; Vanha etsiväkääkkä sanoo "Olen lukenut monia kirjoja" vielä silloinkin kun teoriansa romuttuu ja pitäisi saman tien lähteä oikean murhaajan perään...
"Enkö enää näe vanhempiani?" "Alä ole lapsi!" ("Elokuvan" pääaiheena on aikakone, lähinnä siitä puhuminen...) "Elokuvan" alussa liikkumattomien "live" "action"/screen green screen-maisten kökköefektien edessä liikkuvat ihmiset kaatuvat ja katoavat kökköräjähdyksissä. Sitten alkaa soimaan Elviksen Hound Dog(?)..
Tämän jälkeen kaikki on yhtä ja samaa green screen-sössöä, matelevaa mössöä.. Elokuva-sana on lainausmerkeissä juurikin tuon matelevan mössöyden takia. Siinä ei ole ELOa. Se on kuin matelivimman, teatraalisimman Britti-tv-scifisarjan ensimmäiset harjoitukset esitettäisiin eetteriin,,, Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa miksi "live" ja "action"-sanat ovat lainausmerkeissä... No, onneksi asut (varmasti kutittavat, varpaista päähän liian pienet kokovartalo-froteeasut [pääpussi niin tiukka että niskat naksuvat]), neljänkymmenen tuulen psykedeeliset pannumyssyhatut jäykkäpehmolonkeroineen, muoviletkuviritelmät bikinien päällä) ovat oikeasti massasta, mössöstä erottuvaa outoutta, mutta asut eivät peitä eivätkä häivytä mielestä yleistä onttoutta.
Isaac Asimovin kertomuksen jäykän pelokas, plareja tuijottava läpiluku. Elokuvan loppu on tosiaankin Ikuisuuden loppu. Koville otti katsominen, silmät luppasivat, tuppasivat koko kehon ja sielun sulaneeseen, "suloiseen" pilkkiasentoon... Eli niskat kipeinä katsojillakin...Kuin heräisi tuolista huomatakseen että kalsari"kännistä" jäi vain juomaton, kaatunut kaljapullo, krapulainen morkkis ja niskakipu. Ja tv tuuttaa laihaa, lauhaa, löysää lumisadetta... Eli uneliasta, unilääkkeistä Itäblokkiscifiä... T. Nimimerkki Unen omainen.
Obsession of Love. No vihdoinkin selviää että kuka, ketkä keksi rakkauden.. "Eilen iltapäivällä mies ja nainen tapasivat kaupungin keskustan baarissa ja keksivät rakkauden." Kyseessä on rakkaudeton kaupunki, maa, yhteiskunta ja pariskunnan perässä ovat alkoholi -ja tupakkamainosten seassa olevat etsintäkuulutukset, poliisivoimat ja aseelliset yleiset yleisökatupartiot...
Melko arvattavia, mielenkiinnottomia, patatavallisia/vanhoillisia katuja, latuja, patuja, satuja kulkeva kertomus, kokonaisuus, toteutus, matka... Mustavalkoinen synkähkö satuhan tämä on. Rakkausreunuksella.
Nainen saapuu kotiin. Ulko-ovessa on avain, tyhjiä viinapulloja lattialla, ikkuna auki, kelanauhuri läpsyttää nauhaa nauhan loputtua JA mies murhattuna sängyssä! Mitä hittoa, perkelettä, pirua ja saatanaa? No, tuskin paholaisella on kyntensä, sarvensa, sorkkansa murhassa, mutta mistä sitä koskaan tietää?..
Murhattu mies on tunnettu pop-laulaja/tähti, nainen muotimalli. Kun miehen pop-iskelmää esitetään filminauhalta poliisit katsovat sitä kauhistuneina. (Kyllähän nyt pop vie kansan kuin kansan, maan kuin maan turmioon.) Samat ilmeet poliiseilla kun katsovat muotinäytöstä.. Hautajaisissa he hymyilevät, myhäilevät, `lymyilevät`...
Ihan näppärä pätkä. Mukana pakostakin Itäblokki-hitautta-junnausta-jäykkyyttä-tylsyyttä, mutta sinä on tiettyyn rajaan asti tunnelmallisuutta. Ja tässä rajalle ei onneksi päästy, saati ylitetty. Mutta mukana on myös jopa autojen takaa-ajo, bileiden puolistrippausta ja puhelinkoppisoittaja-juoksuttaja.
Näppärää dia -ja monologia:
"Miksi juoksit pakoon?" "Koska minua ajettiin takaa."
"En käytä veistä edes syödessäni."
Elokuva alkaa kun nainen haistaa kukkaa, päivänkakkaraa Neo-New Yorkin Yössä, Hän on saapunut tulevaisuuden New Yorkiin siniyöseksikaupunkiin siskoaan etsimään... Löytyy kuolleena... Nainen nappaa käytävältä änkyttävän äijän joka sanoo "No......Phone" ja alkaa ottamaan kuvia kuolleesta...
Siskoselvitys ja koko elokuva on liian, uskomattoman halpa, kalsea, kapea ja kökkö videosuttu ja hurjakurjanurjakaupungin runkkainen, tunkkainen tööttäys jossa juoni juoksee, kirii ja ohittaa tajuamisen heti alkuunsa. Mutta älkää olko huolissanne, peljätkö, juoni sutii myös. Liquid Dreams on juoneton "friikkien" esiinmarssi, Ovi vain heiluu kun uusia "friikkejä", täysin juoneen kuulumattomia (ai niin, eihän juonta ole) sellaisia astuu sisään kuin leipäjonolaisia Joulujuhlaan. Anteeksi, leipäjonolaiset...
Pari b/undergroundelokuvatähteä on saatu sentään mukaan kilahtamaan, pilahtamaan, vilahtamaan...: Mink Stole, Paul Bartel. Mutta hyöty heistäkin on hyödytön.
Älkää missäätn nimessä Vinegar Syndrome, Saturn`s Core, VHSshitfest ja vastaavat vain julkaisko tätä uusiksi.
Kolmen aavikkotarinan trilogia. Osilla ei nimiä, ne on numeroitu. Viimeisen ohjaaja Victor Erice.
1.Sotilas-idiootti-joskus järkeväkin, kärkeväkin-leikkisä-valehtelija(?) viettelee aavikonreunan tyttären ja äidin, tyttären varsinkin, on "vanha" viettelypari. Isä raivoissaan. Yksi tapetaan lopussa. Melkoinen mitätömyys.
2. `Hippi`pariskunta (mies taas sama kuin edellisessä) saapuu aavikon härkätilalle. Nainen viettelee rahalla tilan vanhan äijän ja mies feikkiviettelee nuoremman vaimon, vaimon suostumuksella. Julma tuplasurma-härkätaisteluloppu. Vähän parempi,
3. Neljä `hippi`-ihmistä ja yksi `hippi`apina saapuvat autolla hylättyyn aavikkokaupunkiin. Sovittuja ja ei-sovittuja kilttejä, lapsenleikkisiä(?) sekasuhteita ja t-paitainen (selässä lukee Charley For President, Charleytä esittää tietenkin vanha tuttu edellisistä osista, nyt rumissa viiksissä!!) apina soittaa kirkonkelloja, lukee aurinkolasit päässä pokkareita, ja tietenkin pitää(?) olla vanha vanha vitsaus, polttaa sikaria. Kaupunkiin perustetaan Hippimaa, Presidentiksi apina. Puhe tyhjälle torille. Sitten saapuvat siat, porsaat, porsas-sikalauma,,, Sitten apina lähetetään matkalaukun kanssa pois ja muut "möyhentyvät" talossa pöly-tomutussahdukseen. Trilogian paras, tosin vähän eläinrääkkäystä (porsaiden perässä juoksua), itse `aavikkohippitrilogia` kokonaisuutena kehnohko.
A Boring Afternoon (Tsekkoslovakia-64) Absurdin oiva tuokiokuvakavalkadi, Ei ollenkaan boring. Tässä Ivan Passerin ohjaamassa ekassa lyhytelokuvassaan kuvataan kaljabaarin kaoottista, karmeaa (joillekin), `kaunista` iltapäivää: Enimmäkseen vanhoja ukkoja, mutta yksi nuori laiska `huligaani, hunsvotti` juo ja lukee kirjaa (lukee sitä kusella käydessäänkin, juokin kai), työporukka velloo baarin ja työn välillä, väliä (kahvi[kalja], ruoka[kalja]"tunnit"), taitaa yksi ukko kuollakin istualleen... Ja kaiken tämän soundtrackina nurkkapöydän naiset, jotka laulavat luupilla pettämisiskelmää, iskelmiä kautta kansanlaulua, lauluja... Lopussa nainen ja muutaman kymmenen metrin päässä mies kävelevät pellolla peräkkäin kahden valkoisen hevosen välistä metsään... Tekee mieli kaljaa......
Oiva absurdi tuokiokuvakavalkadi.
The Junk Shop (Tsekkoslovakia-65) Jätepaperipuristamon porukat, asiakkaat, työntekijät, muuten vain pyörijät Juraj Herzin debyyttilyhärissä. (Debyyttipitkäleffa oli Sign of The Cancer) Baarissa pyörähdetään, pyöritään tässäkin, mutta tylsästi,
Melkoisen tylsästi porukoista puristetaan puristamollakin. Vaikka heitä meinaa mennä puristimeenkin. Lyhäri on liian pitkä, ja siksi toisteinen, tukkoinen. Herz vasta haki absurdismiaan...
Elävä hanhi kurkkii laukusta, pyhäinmies-naispatsaita pokasahataan palasiksi, ja kootaan uusiksi ja lopussa taas vanhoiksi...
Idea-TaideToteutus-Kökköily. Tönköt tietokone-efektit maustavat mössön. - Nainen syrjäytetään ilmeisesti seksifilmistä, joten hän syö(!) elävältä, elävänä kaikki naiset ja yhden miehen jotka edesauttoivat hylkäystä. Apunaan hänellä on paikan ainoan miehen, "professorin" keksimä pienennyspistooli. Naisilla tietenkin tissit paljaina kun heidät syödään, miehellä kaikki vaatteet. Syönnit kuvataan hauskasti, koruttomasti, gorettomasti alkeellisnerokkailla kuvakikkailulla, päällekkäiskuvilla, joita hilataan; Naisella on suu auki ja tanakan kököin kuva kuvassa-tietokone-efektein naiset (ja se mies) ohjataan, painetaan, työnnetään hitaan joko tikkusuorina tai satuteatraalissätkivinä, naurua pidättelevän vakavina ja kökön kimakasti kiljuvina kokonaisina nieluun. Jotkut liukuvat itse, eräs jopa laskee kielen päällä mäkeä.. Ja kaikki he joutuvat vatsaan kokonaisina konttaamaan, kieriskelemään. Vatsalaukku on kökön upeasti neljästä punaisesta suihkuverhosta kasattu, kohotettu, kyhätty kommellus,lemmellys,temmellys,kompastuskenttä... VatsaValaistus myös punaista.
Mukana mm NYC-undergroundtähti Tina Krause.
One of a kind-kökköily-tajunnanvirta`taide-toteutus.
Kaksi mafiamiestä murtautuu kartanoon. Mutta se osoittautuukin saatananpalvojien sakastiksi. Ketään ei varsinaisesti näy työn, yön touhussa, mutta verimurskausta tapahtuu...
Hyvinnäyteltyä creepyvää, hiipivää, riipivää kauhua. Ja uniikki puhelinkauhusoitto pomollle...
Pirun bisnekset kyllä hoituvat tässä leffassa.
Jämäelokuva. Elokuva alkaa kun rotta synnyttää ihmislapsen.. Nuorison, opiskelijoiden kapinointia tulevaisuudessa surrealistiset lasit päässä; värikästä iglua- intiaanitelttaa-pyramidilautamökkiä 1], `komentokeskusta` lumi ja `lumi``vuorilla`, pyykinpesukone, kuivausrumpu-linko ja `autonpesulaite` kidutus-aivo-kehopuhdistuskoneena ja tämä `kaikki` `komediana` (no on siellä sitä draamaa, kapinaa, mellakkaa vähän, liian vähän) Morriconen hienolla elektronisella musalla.
`Vähän` väkisinväännettyä scifiä, mutta on ainakin oma-itseperäistä.. Vääntämisessä on voimaa!
Mutta kuitenkin: Hidasta kapinaa ja mellakkaa. Tyhjän tylsää pyöritystä. Ei tämä jämäelokuva (joskus tämmöinen jämistä kokoaminen onnistuu taidokkaiden käsien kautta surrealismissa, mutta nyt tässä ei) ehdi, halua, kiinnostu, (kinostuu kylläkin) kykene, onnistu, osaa, pysty, pääse, viitsi, välitä mennä mellakkaan mukaan. Liian leikkisä, siksi hajoava, osoitteeton, ympäripyöreä, hidas kiertokulku, tyhjänpäiväisyys. Kuten eräs päähenkilöistä, ja minä, elokuvan loppupuolella sanoo: "I`m bored." Ei tässä elokuvassa mitään tapahdu,,.
P.S. Muistaakseni American Genre Film Archive on julkaissut jonkun, en muista nimeä, tarkistuskaan ei tuottanut tulosta, post-apocalypse-soft sex (ainakin se versio oli soft)leffan jossa pääosassa lötköttää nötköttää joku kumi/muosvi/puhallusigluteltta aavikolla, "jossa naidaan koko ajan kuin viimeistä päivää" (Pläjähdys tulee muutaman tunnin sisällä.). Paitsi että ei naida koko ajan, motskareillakin pitää tietenkin päristää.. Ja tais olla joku veitsitappelukin. Heikohko tekele. Ainakin se versio. Sillä iglun, teltan joka `kulma` huutaa sitä että pidempi versio on jossain aavikko`aarteena`..
1] Sen sisällä mm kahvikauttateepannun ja kastelukannun muotoiset paljut.
Eräänlainen taiteilija-tuotesuunnittelijamies (Hatrtmut Becker) ja naisensa (Marianne Blomquist) hikikärsivät helteestä (pikkuvaatteissa tai ilman), melkeinnaivat samoissa `kuteissa` ja juovat konjakkimaitoa elitistisessä, taiteellisessa monikerroslasikompleksissa, kunnes miehen vaimo (Senta Berger[!], ohjaaja Michael Verhoevenin vaimo) saapuu raivoten paikalle ja aseella uhaten pakottaa parin naimaan! Myöhemmin aviopari myös nai, ilman asepakotusta.. Miehen suunnittelema, rakentama scifi-sota-ihanvaaanauto-lelu pörrää ja törmäilee pariskunnan ympärillä.. Tässä tämä `aikuismainen` osuus. Sitten siirrytään yhtä aikaa lapselliseen (tätä enemmän) ja `yhteiskunnalliseen` selitykseen: Koko kolmikko pysyy koko ajan kuitenkin jollain lailla ja tasolla yhdessä ja se yhdessäolo selitetään lapsellisella kapinoinnilla: Keittiöstä(!) löytyneellä kirveellä(!!) aletaan pilkkoa huonekaluja palasiksi. Ne mitä on jäljellä, koska niitä ei ole juurikaan enää taiteellisen tyhjässä asuntokompleksissa. Mihin ne ovat joutuneet, ei oikeastaan sanota, selitetä..
Sanominen, selittäminen on tietenkin pääosassa kun kerran "kapinaelokuvassa" ollaan ja pidin tästä paljon enemmän kuin pitäisi. Suurin syy siihen on, koska olen helpoilla kikoilla harhaan(?) johdateltava katsoja-kuuntelijaklovni-orja, jatkuvasti ääniraidalla toistettava kaunis kitara ja "tii-tii-tii-tii-ti-ti-ti-tii"- käheäkuiskauslauluinen teema, joka upottaa pumpuliin 1].. Ja hälventää, lieventää oikeutettuja "Ai jaa, pettäminenkö myös yhteiskunnan vika"-ajatuksia. Hieno, uniikki, upea kapinakohtaus on kun katolta pudotetaan satoja savukkeita kaduille kerättäväksi. Pidin paljon myös siitä että elokuva on jostain ihmeen syystä, tai`asta ja tarkoituksesta vahingossa ihan 80-90-luvun New York-undergroundin (Lydia Lunch, Richard Kern, Nick Zedd jne) näköistä. Mukana kuitenkin "suurena" finaalina ja lopullisena kapinana valitettavasti 70-luvun ja "kapina"elokuvien vitsaus viuhahtaminen.
1] Toinen katsojan huijaus/kääntökohtaus on laittaa umpipääpahis itkemään tai tuijottamaan merta. Tai jopa molempia yhtä aikaa. Ja sitten Hän lähtee taas pahantekoon.. Ja katsoja on mytty, myyty.. Näitä kauniita korniuksia ei tässä elokuvassa onneksi ollut. Ei sakeaa mahan täydeltä.
Liian sliizi sairaskertomus. Rutger Hauer teki näitä naistennielijänilkkinukkiroolejaan 70-luvun puolivälissä paljohkosti. Verhoevenin ohjauksessa lähinnä, mutta tässä Adrian Hovenin.
Tässä hän esittää tyyppiä joka on siksi ilkeä naisille koska hän jätti kultanaisensa, vai nainen hänet, mtien se nyt silloin meni hän pohtii.. Ja nyt harmittaa.... Nasisestakin tullut huumehuora... No, voi paskiaismiesraukkaa...
Dagmar Lassander (ja Hauer) ehkä alastomimmssa, hurjimmassa panokohtauksessaan...
Niljakkain/nätein on kohtaus jossa Hauer `panee` naisen pyllistämään ja ampuu väripistoolilla metsässä pakaroille ja reikään
Rutgerin ja naisen jatkuvat, jatkuvat ilo-nauru-riemuhypinnät ja tanssit puistoissa ja kaduilla (myös hidastettuina) saavat jo huonostinäyteltäviä, naurettavia, noloja muotoja. Morsiamelta ryöstetään huntu ja sulhaselta silinteri ja jatkuva HA-HA-HA-HA-HA-HA-HA-HA poraa reiän katsojan päähän!
Elokuva liian toistoinen, toistoisen sliizi sairaskertomus.
"Ikävöidessäsi menneisyyttä sinä kaipaat tulevaisuutta jonka historia on sinulta ryöstänyt".
Maan vetovoiman tutkija, isojen rintojen ystävä, Erik Rankamaa (Paavo Piskonen) herätetään 30 vuoden kuluttua henkiin jäistä ja ainoa varsinainen ongelma ja vaiva uudestisyntyneellä on kylmän aiheuttamat eturauhasvaivat. En kyllä kaivannut elokuvaan lisää tuonlaisia alun absurdeetteja, eikä niitä onneksi tullutkaan. Mutta muistelemani katsojan hermojen kärsimys ja järsimys, suoranainen kidutus kuivascifin kökködialogin muodossa ei onneksi toteutunut myöskään.
"Luuletko sinä, että kysymyksesi `Miltä maailma nyt näyttää?` liittyy jotain intellektuellia?
Olin nähnyt Aurinkotuulen joskus vuonna nakki ja makkara, ja muistot olivat hatarat. Uutena asiana, huomiona, oivalluksena tuli mieleen se, että se on aikamoisesti samanlainen kuin Itäblokin 80-luvun synkkäscifit, ja vielä sen alalaji sairaalascifi, (`En tiedä maailmasta. Olen lääkäri`.)
"Miksi he vievät puut piiloon, pois?" "Tulee sade"
"Mitä uutta painovoiman alueella?"
"Olen ajatellut pitää itse omat hautajaiseni."
"Sinä lupasit kertoa minulle sadun." "Kerron sen sitten kun maailmassa ei ole kuin sinä ja minä."
P.S. Ensimmäinen, erinomainen Suomi-scifi, Risto Jarvan Ruusujen aika oli designscifiä `maailmallisuudella`, yhteiskunnallisuudella/yhteiskummallisuudella, Aurinkotuulessa sanomallisuus on pääasia. Molemmissa elokuvissa on hämäriä jäykkäliikesarjaisia tansseja hämärissä/vihervaloisissa baareissa, bileissä, ravintoiloissa. Tanssiminen, tanssit näyttää olevan tulevaisuutta tutkaileva trendi Suomi-scifissä.
1] Hautausmaan reunalla kaatopaikka, kaatopaikan reunalla hautausmaa..
"Yksinäisyys on hänen Tavaramerkkinsä." Ja Ammattinsa..
Tappaja saapuu Kaupunkiin tässä hämmästyttävän, yllättävän, ällistyttävän hyvässä, jopa huippuhyvässä 60-luku New York-noirissa. 60+luvun mustavalkoisten New York-`roughailuiden` tapaan paljon komean sliiziä ja kalsean glamoröösiä katukuvausta Kaupungista jazztaustaisella Jouluviikolla. Roughailuiden nakuilu on tietenkin pois ja sen tilalla, täytteenä tietty noirailua. Ja hyvin on kaupunkia käytetty, näytetty ja juuri sillä noirilla täytetty:
Elokuvan merkki/äänipaalu on Lionel Standerin (anteeksiantamattoman, käsittämättömän typerästi jätetty alku -ja lopputeksteistä pois) upeasti kurkku-nenäörisevä kertojanääni joka neuvoo (selvästi kuulee, että ironisen, sarkastisesti piruilee, vittuilee) tappajaa tiellään. Tiellä käydään mm Greenwich Villagessa tiiliseinä- beatbaarissa, `yökerhossa` kuuntelemassa vimmaista bongorumpalia joka laulaa mm "Pukeudun aina mustaan" . Hieno kohtaus. New Yorkin vuokrahuoneniljaisuutta tulee kohtauksessa jossa miestä lyödään verisesti kirveellä käteen ja häkeistään paenneet hiiret juoksentelevat ympäri murhaa ja murjua. Varsinaisen Uhrinsa, gangsteripomon , jolla on juuri jouluksi noudettu pehmokarhu, pehmopanda sylissään, hän ampuu usealla laukauksella nurkkaan, tuoliin. Pehmo pysyy retkahtaen sylissä... Oivaa Joulutwistiä tässä.
Upea Elokuva, upea Nimi, upea Kaupunki...
"Ensimmäistä kertaa (ja viimeistäkö?, lat huom) elämässään hän ei halua olla yksin".
Harvinaisempi, jopa uniikimpi naisvankilaelokuva, jossa paljon juoneen/leffaankuulumatonta ja kuuluvaa pakottamatonta seksiä, sekä ulkopuolella, että vankilassa. Elokuva alkaakin väkisin juoneen/leffaan ympätyllä seksikohtauksella. 1] Ja, mutta kun vankilassa ollaan, niin tietenkin valitettavasti löytyy myös `pakollista` pakotettua seksiä, mutta onneksi ihmeelisen vähän. (Kun selviää että yksi vanki on neitsyt, niin niljaperverssi vankilanjohtajamies huutaa "Marvellous!" "Celebrate!" ja ruiskuttaa sampanjaa päälle! Kaiken lisäksi miehen mykkä ja sokea vaimo asuu, on viereisessä huoneessa!!) Lisäksi leffasta onneksi puuttuvat naisvankilaleffojen perinteiset peruskidutuskohtaukset (vesiletkut, riiputukset, roikutukset, ruoskinnat) ja ne on korvattu mm rautaisella punakuumakepillä, porraspudotuksella..
Jotenkin pienimuotoisuudessaan onnistunut teos. Jess Francomainen. Voi olla hänenkin salanimisähellyksensä (paitsi että ei ole sähellys), mitä epäilen. Sillä hänen naisvankilaleffoissaan puitteet ovat tätäkin pienemmät, kapeammat, vähäväkisemmät. Tässä pienimuotoisuus on onnistuttu käyttämään, kääntämään eduksi.
On leffassa kaksi asiaa, jotka perus-perinteisyydessään onnistuvat: Vankilan pääjohtajatar, miespomon alainen, on ihanan ruma ja vanha blondi ja on onneksi usein alastomana. Toinen on pitkät pyllyisät lähikuvaukset suihkutiloista.
Ihana Ajita Wilson paljon esillä, kaulusruutupaidassa tai alastonna. Uuden (vakooja)naisen tullessa vankilaan he lähtevät HETI molempimyöntyväiseen seksiin!
No, elokuvan alku-ja kokoasetelmaa "Syytön nainen nilkkirosvojen -ja poliisien takia vankilassa ja niinikää syytön sisko lähetetään vakoilemaan"-perus-perusjuonta olisi myös voinut edes kerrankin muuttaa. Mutta hyvä leffa kaikkitenkin kuitenkin. Perinteistä revengeäkin on lopussa, mutta sekin mukavan pienimuotoisena, mutta kuitenkin erittäin tyydyttävänä. Hyvistä erikoisuuksista voisi myös mainita sen, että vankilan tohtori on kerrankin hyvis.
1] Tai väkisin ja väkisin, no on se aika väkisin, vaikka lopputulema on aikamoinen. Kohtaus menee näin: Pariskunta nai. Nainnin jälkeen soi puhelin, vankilasta! "Tulkaa auttamaan, heti!!" No, pariskunta lähtee heti, mutta auton eteen ajaa kauhakuormaaja, peruutusyritys, mutta renkaat jäävät sutimaan Ja kauha murskaa ja rutistaa auton ja pariskunnan!!
Metka mättö. Alastomuutta, ihanaa heikon heiluvaa matsausta, huonoa höpinää... Mikäs sen pahempaa,parempaa. Tässä huono(t) heiluu, eikä kukaan ole toiselle reilu!! Ja taas ja vielä Cirio H. Santiagon (K)Ohjaus, Se on suutariohjus, tussahdus, mutta kuitenkin mainio mättömussahdus!! Mukana yksi selkä-vatsa ja yksi vatsa-selkälävistyslahtaus, ja Jumalauta yksi (tai kaksi, miten sen näkee, sic) silmä(t)seivästys(!) Seksikin on mitä milloinkin, on mitä on.. Harvinainen, uniikki sextaus,jossa kumpikin osapuoli puukottaa toisiltaan vaatteita pois! Miespääosa-mini vogue-mulkku on niljainen nähtävyys.. Samoin on hihaiseen, vihaiseen(?), reikäiseen perunasäkkiaamutakkiin pukeutunut martial arts-vanhus, joka ei enää jaksa, kykene, muista, osaa, pysty matsaamaan missään mitään.. Kerrankin näinkin päinkin..
Huisin jännä, metka, nasta ja vauhdikas leffa ja mättö!!
"Hän räjäyttää sinut pois!"
Parempi idea, nimi elokuvalle olisi ollut Mafia Ninja tai Ninja Mafia, mutta onhan tämä tunnettu höröröhönauru- hörähdysröhähdys-räjähdys, jossa erimaalaiset-tyyliset-vaatteiset (yhdellä maailmanhistorian feikein naama-arpi) matsaajat matsaavat ja laittavat kamppailukapuloita raivolla, raivona rattaisiin... Elokuva alkaa kun hyvissankari saapuu Shanghaihin. Heti joku hemmo käy kimppuun. "Mitä haluat?" "Aion tappaa sinut, paskiainen!!" No, eihän siitä mitään tule, koska toinen on sankari. Ja kohta toinen sankarin kaveri, koska hän luuli saapujaa raiskaaja-tappajaksi. Mutta se olikin joku muu. Joka unohdetaan. Paikallinen kaveri on viemäripuhdistaja joten saapujakin tarttuu torttuihin riuskin ottein. Ja niin riuskin, että toinen sanoo hänelle jostain syystä aina öisin tapahtuvasta puhdistuksesta että "Sinähän keräät heti Shanghain kaikki paskat!" Sitten tutustutaankin paikallisen viemärimafian, jätemafian pomoon, ja hänestä tulee saapujankin pomo. Mutta vielä pahempi `mafia` on Japanin `mafia` joka ei saa tulla toiseen Shanghain jätebisnekseen, eli huumekauppaan...
Tästä jaosta muodostuu sitten elokuvan runko. Mutta se kovin runko ruhjoo loppumatsissa, sillä Puu-kung fu on ihanaa kökköyttä!.. Puu juurineen irti maasta ja:. Pyöritä, pyöritä "pellava"puuta!... Ja oksalla alimmalla silmään!!!... Kuseen, Kuuseen kusipää kurkottaa, kataja kasvoihin kapsahtaa!! Ja varsinkin!: Sitä kuusta kuoleminen, kuuleminen, jonka juurella tappelu, minkä latvassa lahtailu!! Ja monet ninjat lopussa kuin puulla päähän lyötyjä..
`Tuntemattomien` ja tunnettujen toiminta`tähtien` tanakka tykitys.
Ex-ystävät tukkanuottasilla. Toisella onkin tukkaa tanakka tukku sekä silmillä että yläalkuselässä. Tukkalippa tanassa hän takoo taivaltaan..
Paljon talvi-lumiukko-kung fua, ninjailua, NaisNinjaa, ruusu, kukka naisen suukapulana??!!..
No, tässä sitten semmoinen vakavampi ninjatoiminta. Shaolinsellainen. On tässä (epä)onneksi, epäonneksi tai onneksi myös sitä "huumoria"; On jotain savusormea (savusilmää, suuta, korvaa, nenää, napaa, peräaukkoa "odotellessa"), outoa alastomuutta kautta seksiä ja yksi ninja lakaisee itsensä maton alle (vai muuttuuko jopa matoksi, ja kyseessä on vielä lentävä matto[!] miten olis huoneistossa. tuoli, pöytä, sohva, sänky, hella, hylly, keittiö, (jää)kaappi, komero, olo-makuuhuone, sauna, uuni, tiskiallas lavuaari, vessanpöntö, viemäriNinja?.... Vessa-viemäriNinja olis kyllä kova! Tai Talossa ja/tai Puutarharhassa: Kellari, käytävä tai vinttiNinja. Kaupungilla: Kauppa- Kirjasto- Kirkko-(Kirppu)Tori-Koulu-Palokunta-PoliisilaitosNinja. Maalla; Lato, navetta, sikala, talliNinja.)
Hyvää mattoa ja mättöä. Hyvä mättömatto. Muistettavin mättö: Valkotukka-viiksivanhus imee sormillaan virtaa itseensä alastomista nuorista naisista. Imun jälkeen miehen kehossa kohoaa punaväri varpaista päähän kuin virtalatauspalkki laitteessa!! Myös palovammaa ja pölyä levittävä kuumakehozombi on kova kamppailijakarbaasi ja vaikea vastustaja. Mukana myös shaolin-`sharknadoa`!: Kun kaksi ninjaa törmäävät toisiinsa, he räjähtävät!! Mutta elokuvan kaikkein tärkein anti ja asia, mutta ei antiasia, on shaolinsormi-karate-kun fu-minkälieneemätön tekniikan harjoitus ja toteutus.
Ninjaelokuvissa on kaksi toimivaa pääsuuntaa/päätöntä suuntaa; Jatkuva taisteluviuhunta tai täysin sekava sekavuus, jossa ei juurikaan ninjoja eikä tappeluksia, mutta paljon tahattomiam kommelluksia; Eli siis kaikkea muuta kuin leffan nimi antaa ymmärtää (silloin ollaan roskan lähteillä, tähteillä) ja jos esim ninjoja luvataan, niin sitten vain nimeksi. Tässä tosin on jo leffan nimessäkin Ninja kaksi kertaa, mutta eipä se juurikaan heitä tuplaa, triplauksesta puhumattakaan...
Tässä on juurikin näin. Elokuvaan on sotkettu kahta, kolmea elokuvaa; sitä vähäistä ninjailua ja jotain Kaukoitägangsterointihalpista (etsitään jotain nauhaa, tekijät näyttävät etsivän elokuvaa) ja siitä syntyykin (ei kuitenkaan aina, mutta nyt, usein tällaiset ovat katselukelvottomia) ihan katsottava maanantai-illan aivonollaus tai aivopähkinä'pollaus. Tämän, tällaisen voi katsoa "juonta" tajuamatta, juonesta välittämättä tai monijuonisena mysteerinä, arvoituksena, labyrinttina, ratkaisua hakevana elokuvaetsivänä....
Kaikki käy. Elokuvassa soitetaan puhelimella toiseen elokuvaan,korjataan vessanpönttöä ja mukana myös uimalaseihin ja vampyyrinhampaisiin naamioitunut ryöstäjä.
Tämähän on mitä pahinta kautta "parhainta" paskaa. Mutta Tämä on pa(r)h(a)imillaankin "vain" sitä. Itseään.
Ninjaturisti? No ei ainakaan ninjapuristi, sillä eivätkö he toimineet pelkästään Itämailla, jos puristintarkkoja tosiaan ollaan? Mutta onhan näitä Ninjoja Ulkomailla kautta UlkomaanNinjoja ollut ympäri ämpärin, mutta mikään American Ninja tämä ei onneksi ole..
Vaan tämä on ihan tappelevaa, toimivaa, tappelevan toimivaa UlkomaaNinjailua. Jossa on mukana jopa kyyhkynen, pulu!!..
Enemmän kuitenkin verinen, monipuolinen perusmättö tuli - ja vasara-aseineen (kirveellä kypärään verisesti) kuin varsinainen Ninjailu. Mutta tosin loppupuolella, lopussa pitkä Ninjailu..
Eräs talon tissitanssijoista on tapettu. Kuka tissitanssijoista tai miesvieraista on syyllinen?
Tylsähkö tissi-perseperseily. No, on tässä paljasta pintaa. Räsypokka on passe. Onneksi mukana siinä myös punastelevaa,ujohkoa milffiä.
Neitsyt(?)nainen kiihottaa ja tuhoaa miehiä tässä David F Friedmanin 'roughiessa'. Kiihottava kautta karmein,kauhein kohtalo kautta kohtaus: Nainen tuo erittäin ujomiehen asuntoonsa, istuttaa tämän vessanpöntölle, riisuu itsensä varsinkin pyllyä rintoja esitellen, käy suihkussa, kuivaa, pukeutuu (alushousut ihanan karmeat, kauheat, karmeat kautta kauheat mmummonmegamalliset, perse, pylly on Passeli) riisuutuu, kutsuu miehen "lovemakingiin" ja kun mies alkaa riisumaan naisen alushousuja,syyttää raiskauksesta...
"I May Be a Bitch, but I never Be a Butch!"
Neitsytnuori nainen pikkukaupungista saapuu New. Yorkin kampukselle ja collegeen. Collegesta ei näytetä kuin koko linnoitus ulkoa, sisäkuvat pelkästään asunnoista, bileistä ja softseksistä...
Raskaus(s)eksploitaatio joka muuttuu puoskariabortti-informaatioksi.
Seksipuolelta parhaat pari naispyllykohtausta; Kun alushousuja riisutaan ja kun alaston nainen makaa mahallaan sängyllä. Näissä naispylly kauneimmillaan. Ja kun takaa kuvattu alaston nainen istuu kantapäillään. Ja pyllistyksistä puolipyllistys on hekuMAlLLI/mällisin...
Elokuva kokonaisuutena kuitenkin kehno, kuiva(kka), kökkö...
Ja jonkinlainen jazz soi kaikissa kohtauksissa...
Sliizi musiikkituottaja Bono Zorro(!!) on tietokoneistanut koko lukaalinsa. Niinpä näemmekin liukufilmiltä alastomia beibejä. Tietokoneen kautta järjestelmän nimi onkin S.E.X.Y. tai SEXY. Tosin toisinaan leffassa kutsutaan myös c-kasetti-puhelinvastaajaa ja vhs-nauhuria tietokoneiksi. Puhelinvastaajanhan seksikäsääninen SEXY on kylläkin kaapannut äänellään.
Sitten Sexy sekoaa mustasukkaisuudesta!! Alaston kiiltokulta-vihreävärinen AvaruusBeibe alkaa yhdessä koneen kanssa tappamaan naisia: happosihkulla ja solariumlevyllä käristetään olemattomiin, tietonejohtonippukuristus, ajaapa AvaruusBeibe autollakin päälle...
Käsirauta-korvakorut, kaksi naista laittaa TV:stä tulemaan naisten mutapainia "asettuen" itse TV:n eteen purevaan, vaatteitariisuvaan catfightiiin, kämmenet löydetään kylpyveden pinnalta, muun kehon on happo haihduttanut...
Mainio mehevyys, messevyys, mössäävyys ... Talosta olisi kyllä voitu välillä poistua muuallekin mössäämään, mutta hyvä näinkin.
Vielä Findlayn. pariskuntaa. Hedelmäfetissejä, transvestiittidominatrix, feikki-valeprostituutiodokumentti ja ruoskintaa, paljon ruoskintaa. Nainen ei heilutakkaan nyt tissejään kahden kynttilän, vaan kaljapullon ja kynttilän välissä. Trailerit parempia kuin itse leffat.I
Lisää Michael Findlayta. Tai tässä nimellä Julian Marsh. Mutta kehutaan nyt heti alkuun, aluksi Vaimonsa Robertaa, eli Anna Rivaa, sillä hän on myös näiden elokuvien pääkuvaaja, ja loistokuvaaja onkin! Mutta nyt juoneltaan tämä Riva-Marsh on tasapaksu taaperrus, tylsä tarina, turina ja törähdys, heikko hajoomus ja valju vajoomus.
Tavallisesti Michael on elokuvissaam hikinen, parransänkinem, sotkutukkainen niljake, mutta tässä hän on karmealeukapujopartainen ja viiksinen nahjus jolla on vielä elokuvan alussa tiskatessaan esiliinaedustus päällään. Mutta sitten hän tappaa nalkuttavan vaimonsa (hänen oikea vaimonss Anna-Roberta, on ne pari!!) ja lähtee viemään ruumista autolla johonkin...
Törmätäkseen kahteen lesboon, jotka pakottavat hänet lesbotaloon, jossa leikkikehässä ja vaipoissa aikuinen alaston nainen-vauva. 'Oikeasti' hän taitaa olla "vain" mykkä nymfomaani joka pudottaa vaippansa ja lähtee leikkikehästä ja (paremman) puutteessa nai omaa peilikuvaansa....
"I Have seen nuts before, nyt these teos are escaped from a nutcake" sanoo Michael kiltisti, liioitellen ja vieraskoreasti, sillä kyllä Michael heidät hulluudessa voittaa, mutta tämä kakku jää häneltäkin raa'aksi, nauttomaksi ja mitättömäksi. Kakku valahtaa, luhistuu, lässähtää, romahtaa. Sillä nyt tila, idea, elokuva on liian toisteinen, tylsä ja pieni. Eräs näyttelijä sanookin Michalelin hahmolle, Michaelille "Hey! Now you done a stupid thing!" Sanoja ei voi olla enempää oikeassa...
Halvan hienosti, kekseliäästi 20-luvun Los Angelesiin (näytetään vain käveleviä jalkoja, kenkiä, näyttelijät opetelleet puhetavat ja jäykkänäyttelemisen hyvin, puvustus, ollaan paljon yhdessä huoneessa, alastonkuva-kolikkoautomaatit [varmaan jostain museosta] 1], tyhjä[!?] wanha hevoskaruselli pyörii negatiivikuvana, tyhjät[!?] museoratikat kohtaavat.. ja kaikki totta kai mustavalkofilminä) sijoittuva `softsexroughailu` on mainio pala seksploitaatioelokuvaa; Useita upeita kohtauksia: Vanhahkon-viis-kuuskymppisehkön jättitissi-jätti-läskiperse-burlesquebeibin lavaesitys yhdelle tirkistelijälle ("I`m not a windowpeeper, I am soulsearcher.") on mehukas, messevä, vielä mehukkaampi kohtaus on sellainen jossa mustan naisen isotisseille vaahtoaa, valuu valkosaippuaa ja mehukkuudessaan jo lähes liikaa on kohtaus jossa lähikaupan nätti blondi-brunetti-tumma-tyyppimyyjä (tässä blondi), nuori nainen hieroo huoneessa kouraankauttakouriinsopivia isopikkupersettään - ja tissejään kaatosateiseen ikkunaan... Olis vielä voinut olla tissibiljardi; Kas näin heiluu hinkit ja hinkit heiluu näin, kas näin roikkuu rinnat/ryntäät ja ryntäät/rinnat roikkuu näin ja kas näin takoo tissit ja tissit takoo näin!!.. Ja miehet, miehille, miehistä näin; Kas näin heiluu kassit ja kassit heiluu näin!!..
1] Mutta en usko että Los Angelesin ydinkeskustassa on ollut silloin (onko milloinkaan?) valtava hallikauppa joka myi s/m-sarjakuvia, kortteja, kuvia...
"I`ve been in this theatre for a long time. I know where the real show goes on. It`s not upstairs.
It`s down here....
|
|
|
"To take The Girl who strips her naked body in public and kill her...in public." Michael Findlayn elokuvissa ollaan lähes koko ajan tämän ikuisen, mutta alati kiinnostavan, tunkkaisen, törkyisen, uudistuvan ja verevän probleeman "Onko hän tosissaan vai onko tämä hänen paskanmustaa huumoriaan?" edessä. Mutta tämä ei ole tärkeää (törkeää kylläkin), eikä sillä ole merkiystä, koska ne ovat taiteellisesti mietittyjä tunkkauksia, törkeyksiä, taiteen tuntevan eksentrikon teoksia, tunkemuksia, tuntemuksia, purkauksia...
Tappo -ja kidutuskeinot ovat uniikin erikoisia, jopa typeriä: Dildo joka muuttuu mystisesti `käytössä` veitseksi, Findlay ampuu stripparin hihapiilo-puhallusputkella, ravun sakset, myrkytetty ruusu, myrkytetyt pikkuhousut, Findlay on myrkyttänyt spermansa...
Muuta: Findlay ampuu kotonaan varsijousella maaliin (hän on ammatiltaan asetuntija), stripparilla on seteli tai ruusu pikkuhousuina, toinen strippari soittaa pianolla kun toinen riisuutuu, nainen `ruoskii` toista naista jonka jälkeen hän nuolee "veri"viirut (huulipunaa,jotain vesiliukoista tussia, jotain kastiketta, kiisseliä?) pois. Strippari tekee jäykkiä, kulmikkaita, tökeröitä `naintiliikkeitä` pikkuruisella patjalla, nainen "leikataan" neitsyeksi , joka filmataan. ("Stevie, you got to believe me! I have never been in a movie like this!" "What you mean, movie like this!?" "I mean, in a movie."), Findlay on sidottu tuoliin ja hänen pipperiinsä on sidottu naru jonka toisessa päässä on kiväärin liipaisin. Pariskunta alkaa naimaan sohvalla ja kun Michaelin molo nousee, niin...
Ja kun elokuva(t) on toteutettu mustavalkofilmille ja juonellisella sarjalla näytelmällisiä kohtauksia näyttämö(i)llä ovat ne `loisteliaita`, mietittyjä taidepläjäyksiä saastan olemuksesta. Ainoastaan kidutuselokuvien "ikuinen, pakollinen tylsyys" sähkövirtaa nänneille (ja joskus munille, pilluun) (tässä kuitenkin korvaavasti korvakoruihin) on tosiaan tylsän iljettävää, tylsän tavallista, niin kolmikon kolmas Kiss of Her Flesh on kolmikon tylsin, juurikin näiden perusiljettävyyskohtauksien (ja yleensä iljettävyyskohtauksien, muissa osissa ne on toteutettu taiteellisesti off screeninä, viitteellisenä, mutta katsoja tietää mitä "tehdään"...)
Kyseessä on siis Findlayn "Pahamaineinen Lihatrilogia" Touch, Curse, ja Kiss of Her Flesh, joka kertoo Hullun, Mustasukkaisen Sovinistin (Findlay joka osassa) verisistä teistä, kun Hän löytää vaimonsa vieraiden miesten sylistä...
Elokuvien dialogi on myös taiteellis-saastaista, saastaisen-taiteellista teatteri"filosofointia", lue; Niukkaa, tiukkaa taidetörky`tykitystä`, tai paremminkin heittolaukauksia.
Tämä trilogia on Findlayn Pääteos. Muitakin elokuvia tietenkin, totta kai on, mutta ne sisältävät vain yksittäisiä neron valonleimauksia; Ultimate Degenerate`ssa Alastomat naiset tanssivat liekkitynnyrien ympärillä yössä (tai ainakin pimeällä teatterilavalla [Teatteri, tai siis Filmattu Teatteri näyttää olevan Findlayn PääJuttu, enemmän kuin elokuva). Ja Take Me Naked`issä (-66) Findlayn vaimo Roberta (Anna Riva) alastomana kiertää kehää huoneessaan ja koditon mies seuraa ja haluaa kämpän ja sinne naisen kiertämään alastomana kehää...
Ja näissä leffoissa on välillä briljantteja, pikantteja alku-etukiteytyksiä ja lisiä kun alku-etutekstit on joskus heijastettu, tussitettu naisten tissseille ja pyllyille ja vessan seinille.
Ja Anteeksi, etten ole aiemmin maininnut Findlayn vaimoa Robertaa, joka Anna Riva nimellä Pää -tai osaosittaa loistavasti näitä fimejä. Ja ohjasivatkin yhdessä. Hänestähän tuli sitten valitettavasti roskakauhuohjaaja. Ja Michael kuoli tunnetuimman yksittäisen paskakasansa (Shriek of Mutilated, josta tehtiin muka"snuff"paskakasa (onko niitä "snuffeja" edes?) nimeltään tietenkin, hohhhoijaa "Snuff") jälkeen kun helikopterin lapa irroitti hänen päänsä. Oliko Findlayn "Take My Head" (-70) enne-elokuva?
Sanon Michaelille kuten Hän sanoi spermamyrkytetylle naiselle; "Solong, Sucker!" Michael oli Paskiainen, mutta Lihatrilogia loistaa pimeydessä!
Elokuvan alussa kaksi prostituoituja tuo miehen väkisin asuntoon, sitten paikalle saapuu konepistoolimies, joka ampuu sekstaavan miehen ja naisen. Erittäin huonosti näyttelevä Prostituutioporukka perustaa tappopoppoon vastaan erittäin huonosti näyttelevä miehiä. Tosin se alkaa toimiin (pesutupa-allashukutus ja jopa lopussa off screeninä 'perinteinen' jäsenirroitus ja metsäänheitto) vasta viimeisellä vartilla, "varvilla" , Sitä ennen miehet ampuvat, hirttävät, kuristavat... Jostain syystä lähes kaikki naiset ovat lähes koko vapaa-aikansa rinnat paljaina (kun kokoustavat kommuunissaan, soittavat pianoa, puhelimella, juovat, varmaan syövätkin...)
Elokuvassa pari ihanaa älyttömyyttä: Baarissa sokea (siltä näyttää) DJ ja samoin sokea tai paremminkin näkymätön baari'mikko' (juomat vain ilmestyvät) ja kuurojakin he taitavat olla: Kumpikaan, tai yleensä kukaan baarissa ei reagoi kun naiset ampuvat miehen ja raahaavat tanssijoiden välistä ulos. Ja ilmeisti naisilla on kommuunissaan hiekkahuone, hiekkalattia(??!!) jolle he elektronisten linnunlaulujen siivittänminä alastomina konttaavat rinnat heiluen ja pyllyt pystyssä asettuvat makaamaan. Kamera kiertää, kuvaa kolmikkoa joka puolelta.
Älytyömyydet pelastavat elokuvan.
Mutta ei kovin fast eikä wild one ole tämä Barry Mahon-voodoozombailu. No on tää vähän wild! Siis se auringonvaloa varova zombi on. Ehkä siksi tää "Hei Zombi! Älä mene auringonpaisteeseen, tai häviät savuna maahan!"-"varoitus"huutoelokuva yössä liikkuville voodoozombeille.
Siis ei fast eikä huisin wild, mutta suht värikäs. Vaikka yössä taaperretaankin niin onhan taloissa valot!
The Dead One on huima,upea jopa uniikki nimi, mutta en käsitä, tajua, tiedä, ymmärrä miksi sille otettiin myös massaan hautautuva, hukkuva, häviävä, katoava, putoava, sotkeutuva, uppoava, haipuva, vaipuva, massasta erottumaton Blood of The Zombie.
"Peittäkää itsenne märillä sanomalehdillä älkääkä syökö tai juoko mitään!' (??!!??)
Eksploitatiivinen varoituskolmio ydinraketeista. Barry Mahon-elokuva.
Amerikan agentti lentää yksityiskoneella venäläiselle pellolle, kävelee Moskovaan tapaamaan naisagenttia ravintolaan jossa esiintyy avantgardistinen napatanssija ja kasakkajonglööri-tulennielijä!!?? (Kumma ettei hän ole myös leijonankesyttäjä-nuorallatanssija. Tai kasakkaklovni.) Hommat alkavat rullaamaan vauhdilla, kohta ollaan metsäaukiolla jossa raketti. Kauempaa se näytti kapealta korkealta kepiltä, mutta lähempää teatraalisen hienolta yössä valonheittimien viipaloinnissa. Lähikasarmi näyttää betonin, pahvin ja raunioaita/seinäkasojen labyrintilta.
Seuraa julmaa ammuskelua puolin ja toisin (rakettia on varsinaisesti vartioimassa yksi mies jolta julmasti puukolla kurkku auki) ja aikamoinen, erikoinen, erilainen julmalopetus ilman glooriaa. Kumma kyllä ilman, sillä sitä on tullut tukusti pitkissä dokumenttipätkissä aidoin ja tähän elokuvaan liitettyine kertojaäänineen.
Kuten sanottua, erikoinen, erilainen..
Maurizio Merlin Saksakausi Saksatuotantokausi jatkuu. Ja loppuu. "Eläköitynyt", vetäytynyt villapaitapoliisi on vetäytynyt maaseudun 'rauhaan' leipää leikkaamaan ja juustoa ja sitä leipää syömään ja viiniä juomaan kun hänet kutsutaan henkivartijahommiin kaupungin, kaupunkien rauhattomuuteen. Ja niinpä hän sitä sitten lähtee trendikkäässä paksussa kaulusvillapaidassaan kylmää kuolonkyytiä katsomaan ja aiheuttamaan, lisäämään, lopettamaan? Tässä ollaankin Italocrimeille harvinaisesti talvimaisemissa. Aluksi ilmeisesti nopeutettu Kolmen auton kaaottinen kaahailu jääkaduilla on enemmän huvittavan, hyödyttömän kuin toimivan näköistä. Poliisivolkkarikin kuperkeikkailee.
Tämä on jo vuodeltaan italocrimen auringon -ja kuunlaskua, ja sen huomaa. Mutta kyllä tämä vielä vähän gruuvaa ja toimintaruuvia ruuvaa.
P.S. Olisiko jopa viimeinen Italocrime? Kuvaako asunvaihto tätä? Rebelin alussa Merli hakkaa nyrkkeily palloa, säkkiä ja ilmaa treenihousut -ja hupparit päällä. Sitten "eksyy" vaihtuu villapaita päälle. Mutta nyt lähtee vihdoin Merliltäkin paita pois, esittelee ylävartaloaan, mutta yhden yön onnistuneen, suloisen seksisuhinan, sutinan jälkeen mieshahmosta "tulee" naurava, naureskeleva naisenhakkaaja!!?? Ja nainen tietenkin lähtee vetämään, ja mies jää kiertämään kämppää hämillään. Ja ääniraidalta alkaa kuulua kaihoisa balladi!.Voi. mies parkaa-raukkaa-rukkaa, voi raukkaa..ihan sääliksi käy..
Juntin joutsenlaulu. Bastard olisi, on elokuvalle parempi nimi. Tähän huonouteen on hyvä lopettaa Merleilyt.
P.S. 2 Toisin kuin crimegenren kaksi kovaa(naamaa) -ja nimeä Tomas Milian ja Henry Silva (kolmas onkin sitten jo Merli, sitten Luc Merenda, John Saxon, Fabio Testi, Franco Nero... 1]), jotka ovat esittäneet sekä poliiseja että roistoja (roistoja enimmäkseen 2]), mutta tietääkseni Merli on aina crimeilyissään esittänyt poliiseja, ei koskaan roistoja. Roistomaisia poliiseja kylläkin. Kaikissa crimeissään.
1] Sitten on hienoja yksittäiskyttiä, kuten esim Stuart Whitman Blazing Magnumissa. Ja pollaripäällikkönä kerran James Mason. Sittenhän on tämä gangsteripäällikköpopula: Jack Palance useastikin, Martin Balsam, Joseph Cotten ja ja tietenkin Richard Conte. Eli vanhoja Hollywoodpahiksia.
2] Milian näytteli paljon roistoja, mutta poliiseja paljon enemmän kuin Silva. Milianillahan on tämä pipopääpoliisi-elokuvasarja. Silva on ollut pari kertaa poliisi kautta sotilas. Almost Human`issa Silva on poliisi ja Milian juurikin raaka rikollisroisto, roistorikollinen, todella tunkkainen, tunteeton.. Crime Bustersissa Silva on sotilas.
Mieluummin Pelle Peloton etsivä(nä.) No, tässä itse Joan Collins puolistrippaa (no ne tissit), mutta Maurizio Merli tietenkään ei. Ei lähde häneltä haalaria, housua, paitaa, pukua. Mutta häneltä lähtee huumori. No ei oikein lähde. Sillä hän on aluksi farkkuhaalarinen (voi hyvä jumala), naureskeleva etsivä ja takaa-ajokin ajetaan huumorilla: Tiiliaitaa rakentava mies kyyristyy juuri poimimaan maasta tiiltä kun auto hyppää aidan ja miehen yli, eikä mies huomaa mitään. Lisäksi huomataan että pii-paa-auto on bää-bää-lammaslauman saartama. Takaa-ajoa reunustaa Stelviano Ciprianin huumorimusa. Myöhemmin leffa vakavoituu tylsäksi, tylsästi..
Tylsä.
P.S. Niin, ja eihän tämä varsinainen Italocrime olekaan, Merlin Saksakautta, kuvattu kokonaan Länsi-Saksassa. Toinen ei varsinaisesti Italocrime Merliltä on ulkomaajännitys'seikkailu' Covert Action (sekoitan sen jostain syystä usein Convoy Bustersiin) eli Kuolema Ateenassa. Mutta ei siitä elokuvasta ja minun nimimuististani nyt enempää..
P.S.2 Olen nähnyt elokuvasta (ilmeisesti) Italoversion (ainakin italiaa puhutaan), josta on siistitty, siivottu, siivottu kaikki alastomuus pois ja olen nähnyt myös tuon Magnum Cop- version. Jossa ne ovat mukana, poistetut paikallaan ja taas tuo huumoritakaa-ajo on poistettu siitä versiosta eli se versio on vakavampi. Ykkösarvio, ykkös-P.S. oli arvio tuosta italoversiosta (johon lisäsin nuo alastomuudet)j ja tää kakkos-P.S. on arvio Magnum Copista. Joka on paljon parempi versio. Mutta otetaan tähän loppuun asia joka toimii molemmissa versioissa: Merlin hahmo tuo paljon heikkouttaan, pakenemistaan, pelkoaan. Hänet hakataan pariinkin kertaan, joten kyllähän semmoinen pistää poliisikin pelkäämään, pakenemaan.. Uskottavampaa menoa, toimintaa. Inhimillisempää.
No nyt Maurizio Merli ei pelkästään ammu roistoja jalkaisin, juosten, autosta/autoon, moottoripyörästä/pyörään, vaan tulittaa tappavasti myös helikopterista! Harvinaista katuorientuntuneille italocrimeille. Ja nyt Merli naistenmieheilee sentään sen verran että baarituttavuusnaisen (jonka hän pelasti riviroistojen kynsistä) kanssa hän makaa aktin jälkeen lakanat kauloihin asti nostettuna. Lattea kohtaus on myös rivihippien "hurja" mutta hauska moottoripyöräily pitkin urheilustadionin hiekka(!)juoksurataa. Ja joka paikassa katsotaan jotain paikalliskanavan puolistrippausta, jos sitäkään. Ja kun leffa muuttuu "kalastus"crimeksi. on jännitys joen/järven/meren/minkälieneeveden pohjassa. Mutta se että Merli siirretään osaston, jossa ei ole mitään tapahtunut vuosiin niin nyt Merli on liittymättä kuin taikaiskusta alkaa tapahtumaan kaikenlaista jännää jäynää ja oikein isoa roisto-operaatiota kaikkialla alueella on yhtä aikaa perinteisen epätodellista, laiskaa ja tyhmää, mutta myös katsojan näille naureskelevaa, varsinkin niiden vakavuudelle naureskelevaa käsikirjoitusta ja sen "kritiikkiä". Alku (no se helikopteri) -ja loppu (perinteinen kidnappaus, tosin lapsia) paukutus oikeanlaista italocrimeperinteisyyttä. Stelvio Ciprianin loistavaa naputusmusateemaa aivan liian vähän, mutta niin on tosiaan siihen sopivien kohtausten määräkin.
Eli, mutta kova siis tämäkin loppujen lopuksi. Jopa monipuolinen harvinaisuudesssan (helikopteri), perinteisyyksissään ja siitä johtavine "uusine" perinteisyyksineen/ älyttömyyksineen.
Maurizio Merli on Mies joka on kovan, köyhän ja kyynisen miehen Franco Nero. Ja nämä adjektiivit sopivat myös Merlin näytteleminen poliisien pirtaan. Mutta naistenmies hän ei elokuvissaan ole, tässäkin hän pysyttelee tärisevänä ja täysvaatteissaan lähes full -ja backalastoman Silvia Dionision kanssa kuin pikkupoika.
Mutta erittäin kovakalloinen, aatteinen ja aseinen paukuttaja hän on. Tämän elokuvan alussa esitellään harvinaisesti pysäytyskuvin valtava rimpsu riviroistoja/italogenre-elokuvissakin tuntemattomia näyttelijöitä oikeilla nimillään ja kaikki nämä roistonäyttelijät Merli elokuvan aikana kaataa katuun ja niittaa niittyyn. Kekseliäs idea on laittaa Merli roistojen tilaaman pakoauton tavaratilaan, joten roistojen pesässä alkaa asepaukutus pitkin autotalleja, "halleja" ja käytäviä.
Ei kovimpia Merleilyjä, mutta kova silti.
Tää on näitä stewardesses-lentoemäntäleffoja. Nyt Kaukoidän (Hong Kong-Tokio-Manila) kiertolennolle tulee uusi emäntä ("Neitsyt"?), joten hänen äitinsä tulee myös mukaan ilmoittamatta. (No, löytyy hänestä pitkän suojelen tytärtäni-rasittavuuden/komedian jälkeen vähän Mam(m)a Madamen-Matamin mäiskintää, räiskintää.) Alku on "Oh! Clumsy of me!"-teet syliin-törttöilyä ja emäntien "Mies joka lentokentällä ja lentokoneessa"-jäsenen ja kapteenin alastomien (paitsi miehen) yläkroppien vastakkain hierontaa. Ihan värikästä menoa joka väriköityy kiertueella. Ahdistavampaa, armottomampaa, armottomampaa alastonmenoa tarjoaa, tulee koko leffan silloin tällöin jatkuvassa naiskauppakuviossa. Alkupuoli tarjoaa pari yhtäkkistä älytöntä kökkökung fua jossa miehet ja naiset (kerran yhdessäkin) käyvät ihan randomisti aina yhden lentoemon kimppuun. No, emot tietenkin peittoavat kököt kökösti. Pari punapussiammuskeluakin saadaan ja yksi autokin syttyy tuleen. Mutta ei tämä mikään tappelu ja tits and ass-paraati ole, vaikka onkin itse Cirio (H) Santiagon ohjaama. (Oho, Jes!! Mutta Santiagon 'kilteimpiä No, lopun tappelusuma on jo aika mojova, mäiskeisä, räiskeisä päättyen naisorjien nyrkkinujakkaan päämulkun (mulkun)päätä kohtaan ja hymyilevä, nätti ja ujo "neitsyt"kin päättää, rohkenee, suostuu full -ja backtalvilahdukseen kylpylän tavallisessa(?!) kylpyammeessa aikaisemmin elokuvassa.)
'I am an American Citizen!" ,"Is that an Confession?'
Vic Diazkin tietenkin vilahtaa petturipoliisina. Ja Joku Pirun Tuttu Naama poliisina, Dick (tässä Richard) Miller taksikuskina. Ja tietenkin tämä on Roger Corman (ja Santiago) tuotanto ja sitten!: Jonathan Demme on ohjannut kung fu-kohtaukset! (Luulin, eiku toivoin että tässä olis lentokone-kung fua, mutta tiesin ettei nyt sentään.) Ja Curtis Hanson on ohjannut taksikohtauksen!! Kaikkia sitä!!
Tässä on monta harvinaista asiaa, puolta: Halpis'goreilun' alku on tehty, toteutettu "20-luvun" äänellisenä mustavalko-mykkäfiminä, nykyajassa on halpiselokivaksi hyvää sukellus-vedenalaiskuvaa paljon ja melko hyvä näiden yhdistelmä. Voi kun koko elokuva olisi tehty mykkäelokuva-ajasta kertovana mustavalko-mykkäelokuvana!
Hyvä nimi.
Ensimmäiseksi väitetty Bruce Lee-"elämäkerta" kautta kloonaus Bruce Lilailu.
Sanotaan vielä se, että niitä tunnetuimpia Lee-kloonauksia (mm Bruce Lee Fights Back From The Grave, Bruce/Ninja Strikes Back, Iron Strikes Back, Challenge of The Tiger, Clones of Bruce Lee, Exit The Dragon, Enter The Tiger, The Dragon Lives Again, The Dragon on Fire, Fist of Fear Touch of Death, Soul of Bruce Lee, The True Game of Death jne + erinumeroiset Big Bossit ja New Fist of Furyt jne ja "dokumenteista" mm Bruce Lee ja Minä, Bruce Leen Tarina, Death of Bruce Lee jne) olen kyllä katsonut, mutta en nyt "arvioi" kun niistä on tietoa suomeksi jonkin verran muutenkin. Uutta Enter The Clones of Bruce-dokkaria en ole vielä katsonut, mutta katson heti kun se "kulkeutuu" silmieni sivuunkin..
Okei, no kutsutaan "sua" sitten Lohikäärmeeksi. Paitsi että tämä onkin Bruce Lee-kloonauksista ainoa(?) joka käsittelee Green Hornet-tv-sarjaa. Ehkä huumoripitoisin näistä kloonailuista. Yleisempi nimi leffalle on Bruce Lee Against Supermen. Superein taas on Superdragon vs Supermen. Kutsu minua lohikäärmeeksi- julisteessa kautta kasetinkannessa lyödään miehen pää verisesti karateiskulla halki!! Kirjoittamattakin on selvää, ettei tällaista kohtaa leffasta löydy.
Kun näitä Bruce Lee-kloonileffoja on niin nippu, niin päätin nyt tehdä kolmesta eri ja samasta leffasta yhteis"arvion".Ihmettelinkin tuota Sala-Kung fun"valmistusvuotta". Lähes kaikki nämä Bruce Lee-kloonailut ovat 70-luvun puolivälistä loppuun, ja tämä -88 ja Bruce Le vielä "nuoruutensa kukassa ja kukoistuksessa." Ilmeisesti tämä taitaa olla mikstuura Bruce and The Shaolin Bronzemen`ista ja Bruce`s Deadly Fingers, joillain lisäyksillä lisättynä. Olisko yks lisäys ollut pikkugoreilu (goreilu harvinaista näissä kloonauksissa, no ei sitä sakeasti ollut alkuperäisessäkään), mehevä, messevä silmä-tuplakoukkailu? Mutta tappelu kahdeksan kääpiön kanssa taisi olla tuosta Sormileffasta. (Paljon pitkätukkakääpiöitä.) Aarteen ja Puolikkaan("helppo" löytää) rahan perässä "juostaan" kuin Bronzemenissa konsanaan. Sormileffassahan "juostaan" "Kung fu-kirjan, vielä tarkemmin Kung fu-sormi(!)kirjan" (voi käsittää sormi-kung fun käsikirjaksi) perässä... Ja kirja ei ole "perinteisesti" tyynyn, vaan sängyn alla! Brucen ex -ja "nykyistä" tyttöystävää myös tässä, näissä pelastellaan kai "kaikissa"?... Ja hyvän/pahan kolmiossa Hong Kong-Manila-Yleensä Filippiinit seikkaillaan, varsinkin kahdessa viimeksi mainitussa..(.) (.)..
Brucen Salainen Kung Fu on melkoisen mainio, mutta niin ovat myös Kuolettavat Sormet ja Pronssimiehet. Ja Hei! Brucen Sala-kung fu kulkee (tai jumittaa) myös nimellä Bruce`s Last Battle, joka ei sekään (onneksi tai valitettavasti) taida pitää paikkansa. Sillä kuten yksi kloonailu sanoo: Dragon Dies Hard!
Leffan alussa joku ihme pukumiesporukka, osa-asu/puolininjat(?) joilla on päissään valkoiset säteilysuojahuput ja kauloissaan kuin nunnien/prinsessojen pitsipyörylät muka matsaavat minuutin jonkin ihme esinearkun `hautajaisissa`!!?? No, on porukan pomolla sentään eräänlainen pukkihyppely-matsausmuunnos `takataskussaan`: Hän lyö porukan pöljintä ohisuunsasoittajaa, ja tämä lentää kenttään konttausasentoon, siten pomo tekee tyrmäävän volttihypyn pösilön selästä, kuin hevosen selästä vastustajan taulavärkkiin.. - Bruce Le`llä, Le`ltä jälleen, taas Manilamättö. Mutta ihan hyvää seiskarisellaista. Coolia ja Kovaa kahinaa koko ajan. Brucen pitkä loppuleffan potkupotpuri rinta kautta kainalokarvojen repimisineen on aikamoista. Manilassa on mäyhää, prostituutio-gangsteririnki räyhää. Mutta Bruce repii ringit, vaikka kuinka gangsteri tingit!! Kunnes rinki taas seuraavassa ja seuraavassa elokuvassa ryhdistyy, yhdistyy, yhdistyy, ryhdistyy.. Myös nais-kung fu on todella taidokasta ja tanakkaa..
P.S. Tai mikä jälkikirjoitus tämä muka on!? Tämä on järkikirjoitus, olisi pitänyt kirjoittaa jo aikaisemmin; Brucen paluussa on alussa harmillisesti, valitettavasti myös hidastaja/hidastuselementtejä, päällimmäisenä Brucen pitkät poissaolot ja perinteisen päälleliimattu orpopojan tapaus. Mutta konkreettisesti päälleliimattuja ovat Brucen välillä vilahtavat tekoparta ja viikset!! Kaikkea sitä nyt Lii`hin liimataankin, yäk!! :-D Mutta kokonaisuutena Le-leffa on kuitenkin mainio möyhennys, jossa genren perinteisin älyttömyys, ilmaa halkovien, repivien, riipivien korkeaoktaanisen, korvissa kaikuvien viuh-viuh-äänekkäiden käsilyönti-lyöntikäsiviuhdonnoiden sinfonia, saa lähes maailmanennätysmäisiä mittoja...
Hyvä Brucesploitaatio/martial artsmättö-tiivistys. Kaikki genren kliseet käytössä.
Ja nimenä tietenkin myös Bruce Lee The Invincible. Nyt huonompi, tylsempi Lin ohjaus. Li aivan aliedustettuna, alikäytössä, näytössä filmissä, on näyttelijäluettelossakin toisena. Tasamaksu-paksu toimintailu. No, gorillla-asusta revitään verisesti päälaki irti ja kääpiökin kulkee, mutta ovat härskejä, hölmöjä, tökeröitä, törkeitä liian usein nähtyjä outousyrityksiä.
Bruce pollarina?! Tai, Vai jonkinlaisena minä lienee gangsteriryhmien/tyhmienvälienselvittäjänä?
No nyt on Bruce Lin joutuisa ohjaus ja itsekin pääosailee paljon. Hän hallitsee mm jauhosilmä-silmäside-sokea-kung fun. Paljon myös oivaa outoutta: Danny-Jukolan Jussi-Moon Martinmainen 1]-Phil Spector-peruukkinen pahis, luksustalossa on varkaita varten viritetty puuhun roikkumaan talikko (takapuoleen),
"Olin taistelija jo kohdussa, sikiönä..
1] Nimivitsi: 'Moon Martin." 'Oletko todella Moon Martin?' 'En. Olen Martin Landau."
Kun kävin läpi Bruce Lee-klooneja ja vokaaleja niin en törmännyt Bruce La'han, Lo'hon ja Lu'hun, mutta mielestäni Bruce Le on kovempi kuin Li. Varsinkin silloin kun Le kekkaloi, keikkaloi, koikkaloi, moikkamoi coolinkököissä, kököncooleissa auringon kokoisissa aurinkolaseissa. Tämän on Le tuottanut ja ohjannut oikein, ja pääosittanut. Tai pääosittanut ja pääosittanut, sillä hän on esillä käsittämättömän vähän ja siksi seos, teos on tylsä. Ja juoni yyberperinteinen "siskon surmaajan selvitys ja selvänteko". No, käärmehanska vs linnunnokkakynsi/käsi on komea kamppailu! Mutta kun teos on tylsä edestakaisinramppailu.
Bruce Lelailu. Muuten liukuhihna-Le(e)lailua, mitätöntä, munatonta mättöä ja toistaitoista, toistaistoista toistosta toimintaa paitsi lopussa Le repii Bolo-pololta korvakorut ja letin(!?) irti pois!!??..
Bruce antropologina, arkeologina!!?? Heti alussa Bruce (Li) lenkkeilee kotilukaalikadullaan ja voittaa muutamassa sekunnissa miesjoukon. Joukon vielä maatessa maassa viereen ajaa auto ja kuski käskee Lin lähteä "Käärmeenpalvontasaarelle". Jonne mennään heti. Ja mennään ja ollaan tylsästi. Mennään ja mätetään tylsästi. ELI: Tylsää seikkailua ja mättöä.
Li juoksee saarella rosvojoukon perään ja katoaa heti muutamaksi minuutiksi. (Todellisuudessa päiviksi.) Ja palaa seonneena, tylsistyneenä, masentuneena, minä lienee tuijottajana. Mutta myös naista, naistansa, naisia käärmeenä näkevänä, ja varsinkin naisen(sa), naiset pyörryttävänä pöpinä. Sitten hän "vuoden päästä" kertoo mitä tapahtui; Hän rakastui Prinsessaan ja Toisinpäin. Ja vauvakin pantiin alulle. Mutta Prinsessan alamaiset ovat Käärmeissään. ("Princess, you are a slut!") Ja sitten saarelle taas takaisin tylsäilemään...
1] Yksikö rautasormi vain Bruce Lee-kloonilla, kuten on tässä minun nimi'versionissani'? No, on olemassa, kuten näkyy, myös monikkonimi'versio'.
'Vampyyrimäistä' kaula-'kung fua' ja paremman puoleista perusmättöä muutamalla miinuksella, toteutumattomuudella, vaikka viitataan.. Petosta? En kuitenkaan niin pitkälle kulkisi, että petokseksi kutsuisin, pettymykseksi "vain'..
Elokuva joka unohtumattomasti, uniikisti ja yllättävästi yhdistää pitkän pätkän lasten leikkejä gangstereiden kidnappauksiin ja murhiin ja murtoihin. Jean-Louis Trintignant, Robert Ryan, Tisa Farrow, Aldo Ray, Lea Massari, Emmanuelle Beart debyytti ja Farrow toisessa roolissaan. Rene Clementin toiseksi viimeinen ohjaus. Elokuvan suominimi sama kuin kirjasuomennoksella.
Eli 9 murhaa täysin amatöörin tekemänä on elokuvan alaotsikko. Mun alaotsikko on: Absurdi elokuvayritelmä täysin amatöörin tekemänä. Jean-Louis Trintignantin käsikirjoittama ja ohjaama absurdi elokuva on absurdi epäonnistuminen.
Poika ja äiti ajavat ympäri Ranskaa sivuvaunumoottoripuörällä (äiti kukat sylissään sivuvaunussa) kostomurhaamassa. (Kipsi-koomapotilas hirtetään sairaalan sängyn jalkavetolaitteeseen, mikä lienee räjähtävä konvehti, loput näitä tuhat kertaa kökömpiä [lue tylsempiä]). Jutun juoni on se että muuta juonta ei ole, vaan näitä murhia nauhassa jatkuvalla (k)ankealla irvistelyllä ja "näyttelemisellä" "solmittuna". Jos nämä ovat tehokeinoja, niin tehot ovat nollassa. Ainoa hyvä asia on Bruno Nicolain piikikäs, pisteliäs, piipittävä musa.
Hienostoperheen hemmoteltu, mutta silti kiukutteleva kakara saa jatkuvasti poissaolevalta äidiltään (nytkin lähdössä isän kanssa konserttiin, lapsi 'elää' palvelijattaren kanssa) lahjaksi soittorasian. Mutta konserttiin lähtö keskeytyy kun kapinalliset saapuvat tälle hienostoalueellekin. Palvelijatar saa surmansa vahinko -tai tarkoitusluodista. Poika jää tuijottamaan kuolleen verisiä sukkanauhoja... Ja soittorasia soi...
Nyt aikuisena, vanhankona miehenä hän on kehittänyt itselleen "massamurhaaja"- "diagnoosin"-dilemman-"syndrooman". Ainakin omassa mielessään, mielestään. Ainakin omassa mielessään, mielestään hän on massamurhaaja. Ainakin (lue pelkästään) hän fantasioi murhista, mutta joku muu, joko uhri itse tai joku muu paitsi päähenkilömme suorittaa murhat, teot aivan täysin ilman hänen osallistumistaan itse aktiin. Tämä ei kuitenkaan estä "murhistaan" myös tuskaa kantavana ilmoittautumaan poliisille...
Luis Bunuelin parhaimmistoa. Kieli -ja partaveitsiposkinen nauru synkille jännitys- murhaajamysteereille. (Ukolla rasiallinen esigiallo-slashermaisia partaveitsiä, joita hän uneliasssa hurmiossaan hieroo. Tämä poikamies hieroo myös kaapistostaan nostamia naisten alushousuja, rintaliivejä ja sukkahousuja. Ja mallinukkea.)
"Olet kaunis kun tuli ympäröi sinua."
1] Onkohan Archie Cruz ottanut tästä nimensä?
Yleisehkö aihe, naistenmiehen illankoitto. 'En ole saanut yhtään rauhallista yötä.' Hankeen piirretään kusikaarisuihkulla sydän. Kasvis-ihmiskeiton syvyyksiin syöksytään tämän tästä. Ja oluttuopin. Kamerointi, kuvaus on komeaa. Alastomuutta, paljasta pintaa jonkin verran. Myös paljasta psykologista, psykedeelistä pintaa. Ja syvyyttä. Ehkä ensimmäistä enemmän.
Vanhan nilkin loppukaneetti: "En ole lapsuuden jälkeen oppinut mitään."
Pieni poika etsii meijeri-teurastamokompleksin alla olevista tunnelista, viemäreistä vanhempiaan, aarretta, Ovea.
No, tää on kyllä outo.
Pasquale Fiesta Campanilen ohjaama elokuva sijoittuu taas johonkin puolifuturistiseen Roomaan; Makuuhuone on lasikuutiossa talon katolla (kuutiota tärisyttävät ukkoset ja yliäänisuihkukoneiden paukahdukset), lentokentän kuulutukset tulevat myös niin että kuuluttaja näkyy (myös Manfredi käy siellä mölyämässä 1]), talon katto avautuu, naisen koruhelmiasu valahtaa kokonaisuudessaan lattialle kun vähän ravistaa, lasipintoja, peilejä valtavasti joka puolella, jopa niin paljon, että kaksikerroksisessa peilikaapissa kaksi miestä voi paeta toisiaan toisiaan tavoittamatta... Ja kyllä joskus tavoitetaankin; Ajetaan betoniputkeen pakeneva mies putkesta pois palavalla (kaasu)pommilla ja käryävät heinätupotkin "edistävät" asiaa... Mies lentää suoraan säkkiin ja säkissä sairaalaan... Vai auton taka-arkkuun ja joenpohjaan?... No, "ruumiskomedioissa"han ei yleensä synny ruumiita..
Elokuvan alussa Nino Manfredin hahmo herää mainitussa kuutiossa Catherine Spaakin (Fiesta Campanilen feivoritti) vierestä, ja alkaa kärttämään tätä jopa naimisiin, mutta entä naisen mies ja miesystävät?....
Ihan katsottava, toimiva typeryys ja onneksi 1] Manfredi ei ole italokomedian pahimpia mölyturpia ja tärisijöitä. Hän kyllä tanssii hienosti dragissa Sirtakia! Hyvä Armando Trovajolin musiikki, tarttuvat tollobiisit..
...Tai mikä lienee kaiverrus-kohokuvio... Elokuva alkaa kyllä perinteisellä uni unessa-kohtauksella, mutta toteutus on täräyttävä, väräyttävä, päräyttävä: Mustavalkofilmissä nainen herää sängystään hautausmaalla, sitten hän näkee pentagrammipulpetin. joka laajenee kokonaiseksi ihmisistä tyhjäksi (paitsi hän ja ilmassa leijuva giallo-mustahanska-hattu-lakki-takkimurhaaja) kouluksi ja käytäviksi.. Tämä sekavaksi haukuttu kahden vuoden ja värin ja niiden välin aikaansaannos on onnistunut sellainen. Kökkökohtauksesta jossa nuoret piirileikkivät siirto huoneeseen jossa uhri pyörii pää alaspäin hiukset hiostuen kynttilämeren päällä on komeaa kauhukuvausta ja tuo gialloukko on komeaa kökköyttä. Tosin liian usein liian useissa elokuvissa käytetty, näytetty siirtymät muinaismurhakulttiin on tässä täysin tylsä ja turha.
Näin "rohkeasti" venäläiset tv-propagandistit (lue: lampaat) sanovat suomalaisista. Omassa maassaan melkomoinen joukko ihmisiä elää vielä tänäkin päivänä (ja seuraavana, ja seuraavana ja seuraavana...) mahorkka -ja kaalikeittopierupilvessä...
Naislössi raiskaa nuoren posti-pyykkipojan. Poika tekee itsemurhan. Näille naisille vittuuntunut sarjamurhaaja murhaa heidät. Lopussa mies tekee itsemurhan.
Bohumil Hrabalin (kenempä muunkaan) kertomuksiin perustuva episodielokuva. Absurdi pinta, käänteisyys, väänteisyys, vaatetus yms ympäröi: Lääkäriksi luultu valkotakki onkin sairaalan parturi, haalari on trendikäs tehtaalla, kaljat lasiin, ikkunalasiin; kaljalan naisasiakas hirttäytyy vessaan, mutta nousee ylös kun hänelle valetaan kuolinnamiota kapakan pöydällä (kapakan ulosajettu porukka ulkona yleisönä), morsian ja varasulhanen (oikea yön putkassa) juoksevat avantgardistisessa, surrealistisessa myrskyssä, tuulessa, vesisateessa huntu pystyssä, takatanassa...
Ohjaajat: Jiri Menzel, Jan Nemec, Ewald Schorm, Vera Chytilova, Jaromil Jires
En tajua, ettekä tekään.... Paskaläjä, jossa paskaläjä-abortinisti, abortinvihaaja tappaa myöhemmin lähes aina uudella työkalulla naisia joille hän on tehnyt abortin. Mutta sitten vaimo tulee raskaaksi... Puolalaisen partarunoilijan kanssa...... Ja haluaa abortin......... Lopussa eri mies (ohjaaja?) haroo käsillään minuuttikaupalla ilmaa.
Nyt tulossa elokuvaensi-iltaan ruotsalais-suomalainen katastrofielokuva Kiiruna. Kiirunan kaupunginhan on pelätty putoavan, sortuvan kaivoskuiluihin. Toivottavasti juoni ei kuitenkaan putoa kaivoksen pohjamutiin..
Rupista rutistusta. Taiteellinen (Berliinin elokuvajuhlilla erottautunut, etonut, vedonnut) lo-fi-liiskailu- limailu, slo-mo-sleazailu on myös ruraali-rupistus-rutistus-rusahdus-rysähdys-rytistys-ryöpsähdys, kaupunkikangastus-kuohahdus-kuivahdus, tunnetypistys-täristys-tärähdys.
Tunnetäristys, tunnetärähdys, värähdys.
"0len Robert Mantaque Renfield. Ja olen läheisriippuvainen.Minä riitän!" 1] Onhan tämä vallan vallatonta, valloittavaa vauhdikasta veripalttua! Kun Renfield ottaa ötökkää, niin hänestä tulee mestarimössömurhaaja [esim hän hyppää roikotettavan miehen läpi, niin mies katkeaa (ja `Rensku` vilkuttaa alas leijailessaan] tai jos ja kun hän repii kädet irti niin kun ne heittää valtavalla voimalla ruhoon, niin nehän lävistävät sen...verisesti...kaikki verisesti...)... Ja Draculan alusmies, narsistien uhrien ryhmässä, silkkaa neroutta, JA NICOLAS CAGE DANDY AND DEADLY DRACULANA, SILKKAA NEROUTTA!!!... MAAILMAN ENSIMMÄINEN(?) RENFIELD-ELOKUVA ON SILKKAA NEROUTTA!!!!!!......
Monipuolista neroutta.
Ja mikä parasta, ei tullut lopputekstien jälkeistä ylösnousemista..
Elikkäs.
1] Ja onhan tämä myöskin kova tyhjiöterapia-voimasanavittuilu, mutta myös vittuilun kautta sen tyhjiön tärkeä täyttö. Arvostelu, vittuilu on tämän kuplan näyttö. Eli ei se ihan turha ole, kallis "vain"...
"Jos teemme tämän, se pitää tehdä ennen auringonlaskua." "Minulle käy ennen lounasta." "Okei."
Bruno Mattein The Jail on paskaa. Sleazesontaa. Epäonnistunut ja onneton yhdistelmä laahaavuutta ja mitätönmunaista impotenttir*nkkausta ruumiinruoskintoineen, rautalangasta verisesti väännettyine kurkkukuristuksineen ja vitun vammaisine vaginaväkivaltoineen. Naisvankilan naisvartijattarien näytteleminen on kuin idioottien iltamista ja koko takaa-ajon päitänsä pyörittävät ja hampaita yhteen louskuttavat kurkkuköhä-tukkonenänaureskelija-meksikaani-itämiessontakasat varmaan oikeastikin tyhjäpäitä. "Eniten pallinaamojansa pyörittäviä tyhjäpäänaureskelijoita samassa elokuvassa."
Elokuvan alkuPERÄisnimi Anime Perse kertoo varmaan kaiken;
Kauhukakkakikkare. Kauhukikkare. Kakkakikkare.
Kasarimuodon kuvastus, kuvostus. Kasarimuodin, muodon muodoton valio on tämä kasarisleaze, jossa turhautunut, murhautunut taiteilija (John Phillip Law hurjimmassa, oudoimmassa osassaan) kaipaa, kaivaa kuollutta vaimoaan ja palvelija (Gordon Mitchell hurjimmassa, oudoimmassa roolissaan) kaivaa, kaipaa vielä enemmän, sliizimmin ja törkeemmin. - Vaimon kuolema vie värit taiteilijan päästä ja hän näkee vain sumua eikä mikään tunnu miltään. Ei ennen kuin uusi väri, veri, "löytyy". Ja sitten alkaa ver(i)enkeräntä ja verienvalutus. Aina se on se veri, mutta onhan tämä aika erilainen siinä genressä; Sekavaa, sikavaa silavaa ja sleazea ja ennen kaikkea sekavaa muutenkin ja muuten vaan; Sleazeen sekoittuvat puolialastoman, yläosattomissa pöytää kattava (odottaa miestään päivälliselle) naispääosaesittäjän itseltään saamat puhelinsoitot tulevaisuudesta ja yleensäkin ikkunoista höyryävät tulevaisuuden tuulet jotka sekoittuvat naispianistien (kuollut [luurangon kädetkin asetetaan koskettimille] ja elävä, elävinä toistensa kaksoisolennot) soittamat samat sävelet ja samat sävelmät. Blood Delirium on hämmentävä, höyrähtävä, höyryävä kasarikokemus, kosketus. Sleazen kosketus. "Kahden kynttilän kosketus muodostaa yhden liekin. Me olemme kaksi kynttilää-yksi liekki."
"Mr Kelly, miksi olette täällä?" "Asianajajani on seko?" "Ehkä hänen pitää sitten olla täällä." Snake Eater tai Soldier (Lorenzo Lamas) joutuu ampumisvimmansa takia mielisairaalatutkimuksiin. Tämä toimintaelokuvien harvinaisuus on loistava oivallus, ja ehkä samoin sen potilaiden yöllinen "Peli" (jota seuraa koko potilajisto), jossa kaksi pyörätuoliin pantua potilasta hyökkää toisiaan vastaan feikkikipsijalka tanassa (voittaja pääsee käymään ulkona, tuuletuskanavien kautta, jossa tulee vastaan mm konttaava pizzakuski ja prostituoitu, täähän on absurdi komedia!) mutta elokuvassa on paljon, liikaa materiaalia, joka ei kuulu kuvioon, esim alun kirkon gospel-kuntosalitouhu. Ja kaupungin huumejengit, se oli jo silloin, ehkä aina niin, niin kaluttu, kaduttu aihe että joo... Sarjan heikoin osa.
"Ehkä" elokuva -ja "ehkä(?) muunkin historian kekseliäimpiä, nerokkaimpia, nokkelimpia, parhaita alkuja: Huume-etsivä, huumehuijari (Lorenzo Lamas) odottaa asiakastaan kuuntelulaite hiuksissaan rapa-alueen (pizzakuskitkaan eivät kulje sinne) rapa-asunnossa. Asiakas on kaunis nainen, joka käskee miehen riisuutua, jotta laite löytyy. `Sama sinne sinulle, kumpikin ottaa vaatteen pois kerrallaan, räsypokkaa ilman kortteja` Ja näin käy, molemmat alastomina sänkyyn, mutta sitten paikalle pykäävät muut roistot ja poliisit... Ja ase pois etsivältä, ja badge... Ja näin siis taas jatketaan, vaikka onkin eka osa sarjasta... Sitten soppa synkkenee, syvenee; Itsensä rumaksi, rumiksi myöntävä sukurutsainen sukujengi hyökkää perhelomalaivan kimppuun ja tekee tapot, räjähdykset, mutta sitä ennen hikiset suola/lihakeitot ("Hiessä, ihmisessä on paljon suolaa"), MUTTA SE ONKIN ETSIVÄN PERHE, JA TAAS ON NUORI NAINEN SIITÄ KIDNAPATTU! Sisko, ehkä ei perhekään, kutsu häntä nimellä, ei edes Brotheriksi, vaan Soldieriksi! Eli jengi (check) 1], kidnappaus (check), kosto (check)... Ja etsivän moottoripyörä ja jokivene yhdistetään(!) vanhan "alkuperäisen lainsuojattoman 50-luvun jengin Vandalsin jäsenen (nyt jengiläiset ovat viikonloppuisin kruisailevia paskapaloja)", nykyisin veneisiin siirtyneen harmaahapsen ja parran toimesta ja eipä muuta kuin pervoperheen perään... Sillä tässä on "ehkä" elokuva -ja ehkä(?) muunkin historian likaisin, rumin ja tyhmin sukurutsaperhe mitä suo, vesi päällään kantaa! "Järkevin", pelottavin, "puhtain" heistä ehkä Junior ja hänen Juniorinsa, mutta suovettä aivoissa, spermassa hänelläkin... - Sameaa, sumeaa sunnuntaisleazea, pyhäpäivän perversiota, tanakkaa tunkkaa, koko perhe r*nkkaa!!!... Kidnapattu nainen: "Meille sanottiin, että tämän joen kaloja ei saa syödä myrkkysaasteiden takia." Perheenjäsen: "Me olemme syöneet niitä aina, ja meissä ei ole mitään vikaa!" Ja, ex-biker-nyk-boatmies: "Tapoin miehen tällä kädellä ja tätä toista kättä pelkään itsekin."
1] Tästäkin löytyy pösilön baarijengin pösilö pomo, "nimeltään" "Dentist" (kantaa kaulakorunauhassaan hammas"korujaan" ja vyöllään pihtejä.) No, hän saa Käärmeensyöjältä oman hampaansa nauhan jatkoksi..
Jack Kelly elikkä Lorenzo Lamas ei oo lamas, eikä lammas tässä Snake Eater-sarjan parhaassa osassa. Kelly menettää taas poliisiaseensa ja lätkänsä kun oli juuri ampunut ryöstäjän ja oli sitä ennen heittänyt kolikkoa, että kumpi heistä oikein se ryöstäjä on, antaa rahan valita. Eli oli esiintynyt ryöstäjänä itsekin. Ja kun poliisistatuksensa menettämisestä oli kirjoitettu lehdissä, eräs perhe ottaa häneen yhteyttä, jotta heidän tyttärensä kidnappaaja-moottoripyöräjengiläiset jäisivät ikuiseen satimeen. Tytöstä on tullut psykopaattinen nymfomaani jatkuvien raiskausten takia. Jengi on kuulemma vaikea löytää, mutta Kellyhän onnistuu heti... - Huima vauhtipläjäys. Kellyn suorittama väkivalta on innovatiivista: Korstotollolle puukot buutseihin ja sitten heiluriukkoa turpaan, rekasta vedetään takaovi pois jeepillä ja sitten rekkaroistolle sisällä pitkin seiniä turpaan ja voi taivas: läskein pahisporukasta saa sähköä kun hänen vessanpönttöönsä on asennettu sähkövirrat ja vessamatonkin alle levitetty foliota ja sitten tolloa juotetaan kaljalla... Ja onhan tässä "ehkä" elokuva j-a ehkä(?) myös muun historian noloin ja rumin baaripösilöporukka, jengi joka rohkeudessaan uskaltaa kaataa turistikaksikon karttaan kaljaa ja ketsuppia. On ne hurjia! No, vetää yksi pösilöistä miesturistin päähän kondomin, jonka kyllä turistinainen vetää vetäjän päähän. Jengin, kaiken kruunaa jengin isoin ja tyhmin Boog! Lorenzokin toistaa ja nauraa nimeä. (Kumma ettei Goon, se sopisi paremmin.)
Michelle Yeoh ja Cynthia Rothrock ovat poliiseja. Rothrock saapuu kentille vasta noin puolivälissä, ihanan kökön juoni-idean saattelemana; Lasikuulasilmäinen tuijottajarosvo nappaa hänet lentokentällä panttivangiksi, kun Cynthia on saapumassa kaupunkiin, maahan. Eikä tietenkään tiedä naisen poliisiudesta, ja karmeastihan siinä käy.
Vauhdikas pläjäys, mutta Yeohia ja Rothrockia olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä heidänkin itseltään itserepimäänsä (jotta potkut paukkuu paremmin, ylemmin) hamematsausta löytyy useaan kertaan. Lisäksi omena laitetaan pistoolinpiippuun ja pamautetaan, erilaiset puoliroistot törttöilevät ja kokoroistot kompuroivat. Ja pitäähän kunnon Honkkarissa olla tarinaan täysin liittymättömiä elementtejä, esim kaksi parkkisakko`poliisia`, ketkä kilpailevat, tappelevat siitä kumpi ehtii saada enemmän ja nopeammin sakkolappuja tuulilasinpyyhkijän alle.
Tanakkaa sleazea. Mutta leffan nimi suht geneerinen, geneerihkö.. Tohtori (miksi nää on aina proffia tai tohtoreita) Hugo Arranz viettää viisikymppisiään perhepiirissä vaimon ja aikuisen tyttärensä kanssa kun paikalle ryömii likainen paskasakki viemäristä ja raiskaa ja tappaa tai raiskaustappaa kaksi viimeksi mainittua ja leikkaa Tohtorilta kielen puoliksi! Viimeksi mainitun he siis jättävän henkiin aivan kuin "ennustaen", "toivoen" että mies lähtee painonnostomontaasin (! siis, Naschy, vanha painonnostajaurheilija kun oli, ja olihan hänellä elopainoakin sopivasti, mutta sitä ei nosteta) ja veitsenheittomontaasin (veitsisarja vyöllä, sieltä sinkoaa, Naschyhän oli vanha sirkuslainen) jälkeen niljakkeiden perään. No, varmistivathan he edes sen ettei hemmo pysty puhumaan, vittuilemaan heille. No, onhan se sekin jotakin..
Ankaraa, julmaa, tanakkaa, tiukkaa sleazea.
Alussa ilmakuva pienen postimerkin kokoisesta saksalaisesta alppi`kaupungista`, joka on muka yliopistokaupunki, jossa isohko yliopisto valtavine oppilasmäärineen. Vielä enemmän muka on alppi-yliopistokylän valtavat väkimäärät, `laulavat` pösilönatsilaumat. Lopussa kolme idioottia, tolloa, tyhjäpäätä tyhjässä talossa. Ehkä tyhjässä kylässäkin. Ainakin mieleltään tyhjässä. - Yliopiston arvoisa lehtori, lasten isäpuoli, puolijuutalainen täyttää 60 vuotta samalla hetkellä kun Hitler astuu valtaan. Hänen adoptiolapsensa ja koko kylän väki lukuun ottamatta naapurin miestä (James Stewart), hänen naisystäväänsä, tietty lehtoria ja nuoren natsilössin kiusaamaa vanhusopettajaa ovat heti hoilaamassa natsiralleja. Ja meno muuttuu vauhdilla aina vain pahemmaksi. - Tämän Frank Borzagen ohjaaman elokuvan pääsana on tuo `vauhdilla`, sillä se vyöryttää idiotismin kasvun epäuskottavan nopeina vuosina pienessä pikkusielupaikassa. Tämä on tietenkin tehokeino. Eihän tuollainen tapahdu tuommoisella vauhdilla ja volyymillä, näkyviäkin vastustajia vuonna-33 olisi oikeasti ollut paljon enemmän, mutta tämä on tosiaan tehokeino, pienen paikkakunnan pienellä pahan piirillä (mutta silti lähes kaikki kyläläiset pahan piirissä) voidaan hyvin kiteyttää pahan leviäminen kyläläisten keskuudessa (koko maan) ja vittuuntumisen leviäminen katsojan mielessä. Tehokasta.
"Revolution of love is bloody." Kokeellinen lesbiaaninen elokuva. Jos elokuvan nimi viittaa siihen että materiaalia katsotaan korvat punaisina, se ei osu paikkaansa, mutta muuten se toimii. Mukana pöydän panemista, katepillari-kuorma-auto-rekka-traktoripappia-poliisia(?)-arkeologia(?)-arkkitehtia?), doomdiscotanssia pelastusliivit päällä. Musta teippi-musta tussi-kulmakarvat, valkoiseen kääritty (paitsi ikkunat) auto ja varsinkin tämä!: Irtonainen, yksinäinen kämmen painaa hälytysnappia! En ole koskaan pitänyt Liquid Sky`stä, tämä yrittää ylittää sen, ja ylittääkin. Lelu ja pienoismallimaailma sopii hyvin scifiin ja myöskin sen maailman yhdistäminen realistiseen kuvastoon, tässä varsinkin satamien nosturimetsiin. Mutta itse elokuva valitettavasti junnaa pahastikin, varsinkin jälkimmäisellä puoliskollaan, vaikka aihe, maailma olisi antanut mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen kokeelliseen, kuvalliseen levittelyyn, revittelyyn..
King Kong kohtaa Amerikan mantereella Queen Kongin ja siitähän mellakka, metakka, mutta myös suhde syntyy. Ja Lapsi. Aivan täyttä roskaa, mutta muhevaa. Onko toista elokuvaa, jossa MegaGorilla syö etelän etevän, ei vaan etovan metsästäjämulkun?
: Rockkauhistelussa pohjaanpalanut rocklaulajatar löytää läheltään murhat ja vetäytymiset. Huonoa/hyvää (kaksi kokonaista livebiisiä mehukasta mainstreamrokkia) rokkia ja hyvää kusipäämieskidutusta.
(SUKUPUOLI)SPOIL!; Hämmentävän, hämyisän, hämärän höyryisä elokuva, tarina teos. Nyt pitkä elokuva Bertrand Mandicolta. - Lauma nuorisorikollisia viedään kapteenin/nuoriso-"ohjaajan" kanssa ihmelliselle fantasiasaarelle, jossa ihmeelliset hedelmät höyryävät ja kasvit ruiskuttavat mehujaan. Näiden hedelmien "hormonien" vaikutuksesta rinnat kasvavat ja penikset putoavat meren aaltoihin tai rantahiekkaan. Ja tässä vasta elokuvan alku ja loppu. Eikä ihan loppukaan, sillä tuleeko yksi heistä `Kapteeniksi`? Eli säilyttää `miehuutensa`. Tämä' oli vähän ristiriitaista; Väitetäänkö vai väitelläänkö tässä sitä/siitä että Kapteenin pitäisi aina olla mies vai onko tämä uuden naisen nousu juurikin tällaista vastaan? Valitus, valtuutus vai vastustus? Vai tissisilmänisku vähän joka suuntaan? Ihan mielenkiintoista pohdintaa. Merimatka vanhalla purjelaivalla ja Höyrysaari on kuvattu kokeellisin leikkauksin ja mustavalkoisin (varsinkin) ja värillisin filmein ja päällekkäiskuvin. Guy Maddin tulee vahvasti mieleen. Ja kuten vähän muunnellen sanottua: Hämmentävää, hämyisää, hämärää höyryisyyttä.
P.S. The Strange Vice of Mrs Wardhin Edwige Fenechin ja Ivan Rassimovin lasimurskalennätyssadenainnin hienoa scorea lennätetään taidokkaasti tässäkin.
PUOLISPOIL!: Omenasuista miestä yritetään hirttää puuhun, mutta koriseva mies kohoaa hengissä puun latvaan. Taivaisiin? No, ei viimeksi mainittuun ainakaan `konkreettisesti` sillä hän lentää, putoaa takaisin maahan. Tai oikeastaan hän korisee köysi kaulallaan vain yhtäkkia maassa. Selvinneenä. On tässä Bertrand Mandicon lyhärissä pari muutakin clou´ta, mutta mies ja puu on se pääasia. Ja Mandicolla mukana mukavasti taas tämä hedelmäteema; Antoiko omena miehelle tahtoa, virkeyttä, voimia, vai jopa jotain fantastista, jumalallista, taivaallista, mystistä, syntistä selviytymiseen, sillä hän nielee, syö sen matkalla ylöspäin?
SPOIL!; Bertrand Mandicon ei kovinkaan hyvä eikä onnistunut lyhytelokuva. Eläintenraadoista (jäniksestä hevoseen, toivottavasti ei ole tapettu filmiä varten) tehdään animaatoilla "eläviä". Kai tässä on jonkinlaista elaimellistä, elämällistämistä yritystä, mutta laihaksi yritykseksi jää.
Bordellikylpylän, kylpyläbordellin kissa näkee kaikki nöyryytykset kaivo -ja lumisadehakkauksista- ruoskimisista raiskauksiin ja tappoihin ja kostaa itsenään sekä tietenkin mustakorvaisena valkotukkaisena velhona, noitana melkein kaikille. Ihan onnistunut koston kehityskertomus ja kaari.
Täällä ei ole mitään nähtävää! "It`s not truu-uu!!" ulvoo SusiNainen, mutta turha vaiva, Taiwan! Täysin järjetön, käsittämätön, mielipuolinen, älytön suoritus, (suolien)suoristus, survonta, pyöritys, vyörytys, MUTTA jatkuva jänisten tollo, turha tappaminen täysin tolloa ja turhaa murhaa!! Ja kukon, tai, kai kanan katkaisu, mutta se oikeasti on onneksi kuollut ennen repimistä, kai.. Hävetkää! Häipykää!
P.S. Mutta on tässä "onneksi"(?) "opetuksiakin": WolfWoman oppii kapakassa ryyppäämään kuin ihmiset, kuin miehet, ylikin.. Ja tätä tietenkin kapakan miehet ihmettelevät. Ja pakenevat paikalta kun Wolffari aloittaa känniriehuntansa. Hän myös oppii heti miten Ninjojen kanssa toimitaan; Kun vastaan ampuu hiekasta hyppiviä ja sinne takaisin syöksyviä ninjoja, hän hyppää perään, ja kohta ninjojenpalaset lentävät kuopista taivaalle! Mutta myös sitten törmätään usein hehkuhopea-kiiltokultanaamasilkkiliina/ pahvikartio(jossa pahviset pääkallo ja sääriluut liimattuna)piippahiippahattupahis, "eksentrikko-omistajaan" joka sanoo kokoelmastaan: "They are breathing corpses! They are worse than zombies, they are corpses!!" Aha... vai niin... sillä tavalla... sehän on selvä... olishan se pitänyt tietää, selvä asia...
Gorerunkkausta:
The Demon`s Baby (Hong Kong-98) Sotilaat-"tutkijat" vahingoittuvat muinaisaarteesta ja Kyläpomon vaimoista tulee demoneja, "Vauva" on raskaanaoloaikanakin niin nälkäinen, että äidin vatsa on yhtä suurta suuta jolle syötetään mm kylän kaikki eläimet! Ja kohtu muka kuin jenkkijalkapallo! Maailma muka myös Vaarassa!! Anthony Wong.-roskaa, kuitenkin kolmikon paras. Silti saatanan surkea.
-Ja kaiken lisäksi, päälle päätteeksi, suoraan sanoen tää on myös järjettömän, käsittämättömän, mielettömän, toivottoman, uskomattoman, älyttömän tylsä! Sekin vielä..
Erotic Nightmare (Hong Komg-99) Juippi (Anthony Wong, Kukapa Muukaan!!!) haluaa ja saa velholta eroottisia unia(?!), mutta saamme paskakusikasan gorea ja softcorea. Ja tääkin ihan helvetin, perkeleen, saatanan, vitun tylsä!
The Deadly Camp (Hong Kong-99) "This place is obscure enough." Saarella, saarta asuttava paskaperverssiperhe tappaa ylikasvogoreisesti. Surkea sotku, mössö. Yritetty tehdä TCM-Jason jne- kasarikiehunta-yligorevesiota, pyristelyksi, yritykseksi jääkin. Kaikkein typerin on holtiton, maltiton, mauton, moukkamainen kehitysvammaiskuvaus seksploitaatio"selityksellä". Sairasta sairaussploitaatiota. Idiootit! Moukat! Kaikkein kamalin, karmein, kusisin kolmikosta.
Vinegar Syndrome on tällä kertaa kussut kuoppaan, kaivoon, kattilaan, keittoon, kenkiin, kirveeseen, kiveen, kouraan, käteen,. iskenyt kouransa, kätensä kuseen, painanut polvensa paskaan!! Yritetään olla niin, niin rajuja, että... Koko kuukauden kasa on nyt näidenkin lisäksi samaa lapsellista, noloa, säälittävää idioottiuhoa. (Esim meksikolainen hetero-homoraiskaajaleffa Infernal Rapist.) Toivottavasti on poikkeuskuukausi, sillä Firma on hieno, upea, paras!!!... Ollut ainakin tähän asti...
