Revenge of The Ninja (USA-83)

 Sho Kosugi kerrankin kunnon miehenä pääosassa. Mutta lyönnit ja potkut ovat silloinkin tietenkin pääosassa, pääosissa.. Päitä hakataan, potkitaan osiin, jyrätään, murskataan konkreettisesti pää osiin... Alun lapsentapon olisi pitänyt, voinut jättää pois, mutta onneksi ei jätetty pois kohtausta jossa Kosugin hahmon pikkupoika (Kosugin oikea(,) oma poika Kane Kosugi) jyrää sekunneissa ketoon kiusaajalauman..

Leffan sisäjuoni on ihanan kökkö: Kosugi on nykyään niin hyvä, kiltti ja Jalo että on perustanut historiallisen japanilaisen nukkemuseon(🤭), mutta myös niin tollo ettei tiedä että hänen liikekumppaninsa ovat tolloja roistoja jotka ovat kätkeneet nukkien sisään heroiinia!? Miten? Sitä ei selitetä, ja vaikeaa se varmaan olisikin.. Näistä tolloroistoista pitää erikseen erittäin aivottoman alkeellisen aukkoisen juonikuvion nainen: Hän yrittää pitkähkösti ja vimmaisesti tappaa Kosugin pojan, mutta seuraavassa sekunnissa, kun miehet yrittävät samaa, hän alkaa, yrittää pelastaa pojan.. Hyvä tietenkin ettei lapsi kuole.. Yksi käytetyimmistä haavoitus kautta tappokeinoista ovat heittäminen ja sylkeminen: Heitä rautapalloja ja niiden eteen piikkejä lattialle, juoksija kompastuu palloihin ja saa piikit naamaansa, tai sulje piikit suoraan suustasi naamaan..

Erittäin mieli- ja monipuolinen toiminta-trash-hybridi tahattomalla trash-campkierteellä jossa jopa mukana mummo-karatea-kung fua-wuxiaa!!!???... Mummo valitettavasti kuolee...

Mukana myös vaatteet päällä porealtaaseen ja suomalaiseen saunaan-kidutusta kautta kuoloyritystä, mutta käsisidosnarut voi polttaa poikki kuumien kiuaskivien päällä ja perinteinen löylykiulukin löytyy! Nyt torille kiukaalle vettä heittämään! 

Disembodied (USA-1998/2024)

 "Give me back my brain!" "What are.you doin' in se dumb like this?" "Renting a room.' Lakonista. Kuvaukseltaan komea, ei mikään halpisjuttusuttu, suttujuttu, huikea avantgarde-science fiction-undergroundtrippi nuoresta nahkatakkinaisesta, keksijästä joka saapuu tunkkakakaupungin vielä tunkkaisempaan hotelliin (hotellin nimi tietenkin Grand Hotel) ja saa sieltä sen tunkkaisimman kellarihuoneen, johon siivoojakaan ei mielellään mene, mutta nainen menee mielellään, sillä sinne asentamansa laboratorioputki-sähköjohto-vilkkuvärivalo johdannaissitovien maidossa, kahvissa, maitokahvissa keitetyn, kiehuvan, kuplivan aivoastiakulhon-maitotonkan ja kombinaatin keksimisen ja kasaamisen ja lisäksi nainen pystyy synnyttämään kehostaan louskuttavia hammassuita joita hän laittaa uimaan tunkkavessan tunkka-ammeen mustaan paskaveteen... Naapurihuone on taas iloinen väripläjäys jota asuttaa iloinen iloisiin värivaatteisiin pukeutunut myöhäishippinainen ja käytäviä kiertää hotellin likavaatteinen portieriplösö filmikela kainalossaan sillä hän haluaa esittää dokumenttifilmejä...

Ai niin, keksijänainen myös täyttää huoneen kaapit ja sängyn kiven ja perunanmurikoilla (hän muodostaa niistä geometrisiä kuvioita sängyn, sängynpeiton päälle), koska hän on syntyisin perunapitäjästä...

Ja ai niin, mukana myös Dr Brainard, vai oliko se Brainer?!..

Ja ai niin, ensin vessa, sitten hotellihuone, huoneisto muuttuvat pieniksi tippukiviluoliksi!!!???...

Ja ai niin, perunalla ei olekaan silmu, vaan silmä!!..

Ei todellakaan sitä tavallisinta, tyypillisintä halpis-suoraan videolle kamaa, vaan...

...Huikeaa Huikeaa Huikeaa Settiä!!!...

Ninja Thunderbolt eli Ninjan Raivo (Hong Kong-Taiwan-84) NinjaTaiwas

 Elokuvan alussa ja pitkin loikin poikin Ninjasaarnaa: "Jos Jumalamme ovat meille vihaisia, tapamme heidät, jos kuninkaamme kieltävät meidät, tapamme heidät." Eli NinjaEvankeliumin mukaan Ninjajumaloidenkaan loppu(,),tappo ei ole loppu, ei ilmeisesti Viimeisen Ninjankaan... Voi Taivas miten, mitä ihanan tolloa tuubaa!!!... Mukana lisäksi jopa miniauto-pujottelurinne-rullaluistelu karatea-,kung fua-ninjailua, jauho-jyvä-riisimaton päällä liukastus-kung fua-potkintaa-ninjsilua ja hemmo jolla huumesätkät suussa säilössä?!.. Sieltä hän niitä kymmenkunta jakaa jonossa ostajalle... Kosteus käryää?..

The World, The Flesh and The Devil eli Viimeiset ihmiset (USA-68)

 Kaupungin kaivos(?!)mies (Harry Belafonte) nousee kellarista ydinsaasteista muka "puhtaaseen" kaupunkiin, kaupunkeihin.. Ja paikat ainakin siinä mielessä 'puhtaat' ettei hän eikä  nainen (Inger Stevens) että mies (Mel Ferrer) joihin hän törmää saa minkäänlaista oiretta, tartuntaa.. Ja kaupunki, kaupungit 'puhtaita' muista ihmisistä (missä ihmeessä, älyttömyydessä ruumiit ovat?)...

Elokuva on kuitenkin visuaalisesti komea ja Belafonte ja Stevens loistavia, mutta Ferrer järkyttävän jäykkä, kuivan kökkö ja mitätön roolissaan, kuten hän aina...  Toinen loistava juttu elokuvassa on kieliposkiset-kyyniset heitot: "Muista maksaa sähkölasku ajoissa." Ja kun nainen lähes  tyhjässä kaupungissa sanoo Belafontelle muuttavansa hänen luokseen, niin tämä toteaa: 'Mitähän ihmiset siitä ajattelevat?" Eli rasismin saastepilvi ei väisty ydinsaasteenkaan edessä...

Sex Beyond The Grave aka Love Beyond The Grave (Hong Kong-84)

 No, eipä tässä nyt niin hirveästi sitä sexiä, lovea mukana ole, ei haudanetuista eikä takaista, sillä enpä tuota raiskausta nyt kyllä seksiksi, rakkaudeksi kutsuisi... Lovea eli aukkoja kyllä sataa ja syytää tarinaan ja tarinoihin...

Toisen Maailmansodan aikana Jouluaattona kusipääkapteeni tappaa piilopaikan  perheen, raiskaa vaimon ja kartanon piilopaikan paskiaispomo raiskaa myös...

Sitten yhtäkkiä kertojaääni kertoo että kartanon väki katosi jäljettömiin jo vuosia sitten ja paikka puistottui, metsittyi...

Sitten yhtäkkiä siirrytään vuoden-84 Hong Kongiin jossa pari perhettä, perhe ja perheenpuolikas, pelaavat usein ja pitkään hirveästi huutaen Mahjongia, perheenpuolikkaan mies on huonosti näyttelevä peliaddikti (näitäkin pelejä näytetään lähes loputtomiin) ja hän myöhästyy näiden vuoksi jatkuvasti perheiden juhlapäivällisiltä ja vaimo heittää astiat ja ruuat pitkin pirttiä ja pihoja...

Sitten yhtäkkiä mainittu perhe onkin jo muuttamassa mainittuun kartanoon ja vaikka sen kunto on hirveä(n) romuna, saastainen, sotkuinen niin se on yhtäkkiä puts plank pölyistä pois ja valmis, mutta yhtäkkiä talon aavekanta tietenkin alkaa jylläämään, mylläämään: Mahjong-laudat ja jääkaapit lentävät ilmassa (jääkaapin sisällä vielä sini-ihoinen, verinen aavepoika syö jäätelöä, ja kun jääkaappi avaimella lukitaan, niin poika potkii kaapin sisälommoille, ulkokupruille pyörimään entistä kovempaan vauhtiin), perheen poika lennätetään pihan kaivoon kadoksiin...

Mukana myös miehen maanista, massiivista herkkusieni-kotikasvattamotouhua, Manaajan minuutin mittaista pahuudenpoistoa valkosipulit kaulassa(?! vampyrointiko tämä olikin, ei ollut, ja Manaaja vielä lupaa, uhoaa tulla takaisin, ei tullut..)

Hyvin sekava, mutta myös samalla yhtäkkiä (sen vuoksi) viriilinä pysyvä elo ja kuolokertomus...

Charisma (Japani-99)

  Huikea luonnonhuojelu-juojelu-puojelu-suojelumetsätrippi jossa molempia puolia ymmärtävä kidnappauskeissikyttä saa potkut ja hän lähtee metsiin rauhoittumaan suojelemaan yhtä yksinäistä harvinaista laudoitettua raudoitteua  'rauhoitettua' kuivaa puunkäppyrää, mutta onko puu vaarallista myrkkyä itseensä ja muihin puihin suihin levittävä organismi?...

-30-luwun Hollywoodia: Midnight Mary eli Keskiyön rakkautta (USA-33)

 Elokuvan alussa nainen (Loretta Young) istuu lesosti, leuhkasti Cosmopolitan-lehden takana oikeussalissa, vaikka on syytettynä murhasta ja tyypillinen raivoava siilitukkainen syyttäjän pyörölaseissaan mesoaa murhatuomiota.  Sitten siirrytään takahuoneeseen jossa nainen alkaa katsomaan paksujen oikeusjuttumatrikkelien selkämysten vuosilukuja ja takautumat kertovat vuosijärjestyksessä mitä minäkin vuonna naiselle tapahtui. Eli tapahtuu tämä tyypillinen kaari, jossa hänelle tahtoen tai tahtomattaan, tai ei ollenkaan tapahtuneista rikoksista ja "rikoksista", gangsteripimun nousuista, laskuista ja vastustuksista kerrotaan, kudotaan tarinaa. Pitkään, puoliksi nainen on myös lain puolella oikein konkreettisesti, rakastuttuaan rikkaaseen asianajajaan, ja rakkaus on molemminpuolista.. Nämä muistelut muodostavat elokuvan pitkän rungon.

Elokuvassa tuodaan erikoisen piikikkäällä, pisteliäällä, tehokkaalla tavalla esiin ajan työttömyys: Koko kaupunki on täynnä neonvaloja(?!) joissa lukee "No jobs." "No help wanted." Ja kaiken tämän valovyörytyksen keskellä vilahtaa Joan Crawfordin nimi elokuvateatterin mainoksessa.. No, hyvä että edes hänellä on töitä. 

-30-luwun Hollywoodia: Becky Sharp (USA-35)

 Värikäs (ensimmäinen täyspitkä technicolor-elokuva), mutta muuten melko  mitätön historiasatiiri sieltä Ranskan vallankumouksen tienoilta. Yhtenä erikoisuutena mainitsen tämän: On olemassa sanonta että kristinuskontoasioita paukutetaan raamatulla päähän, niin tässä se tejdään konkreettisesti: Papin päähän, eli raamattutietäjän kupoliin heitetään raamattu. 

Arch of Triumph (USA-48)

 Alkuteksti: Loistava elokuva. mutta ainakin Pohjoismaa-dvd:n alussa ennen varsinaisia alkutekstejä eräänlainen etovan erikoinen elokuvaa ja näyttelijöitä ylettömästi kehuva arvostelu, Sen alussa liioitellaan tämän olevan Bergmanin upein ja Boyerin voimakkain rooli, mutta sitten rämäytetään myötänolouden luukut, ovat ja ikkunat selälleen: "Nämä poikkeukselliset ominaisuudet tekevät Riemukaaresta osan jokaisen katsojan henkilökohtaista historiaa." Vakavankaan aiheen elokuvaa ei pitäisi nolouttaa näin laajasti, ja vielä heti aluksi, alussa..

" 'Who brought the package?' "A woman, a lady." "Well, which, woman or lady.?" "Just, just in-between.'

Tämän elokuvan iso onnistuminen on sota-aikaan, ja rakkauteen sota-aikaan liittyvät tehokkaan iskevän ironiset, julmat ja realistiset sloganit (En tiedä ovatko kaikki peräisin Erich Maria Remarquen kirjasta,johon elokuva pääosin perustuu): "Kun joku om kuollut hänestä tulee erittäin tärkeä."Yksin ja ilman toivoa." "Toivo on luksusta mihin meillä,ei ole tänä vuonna varaa' "Sääli on vain turvassa oleville ihmisille." "Koko maailma pitäisi teloittaa murhasta." On mahdollista jakaa kaikki onni toisen kanssa, mutta vain osa kärsimyksestä."Joan, katso ulos. Kysy säältä satoiko eilen, tai oliko Kiinassa tai Espanjassa sota, tai kuoleeko syntyykö tuhansia tällä hetkellä. Maailma on olemassa. Me olemme olemassa. Miksi harvoida vanhoja lehtiä." "Odota minua." "Olen pakolainen. minun ammattini on odottaminen."

Parempi Toisen Maailmansodan Pariisi- rakkauselokuva Ranska-Saksa, mies saksalainen riskillä-twistillä-viskillä, julmalla draamalla ja paremmilla näyttelijöillä, Ingrid Bergman ja Charles Boyer..

P.S. Tästä tehtiin versio käänteisnumerovuonna -84.

 

The Last Time I Saw Paris eli Muistojen Pariisi (USA-Ranska-54) Haljua, valjua..

"Ikuisen rakkauden" sairaskertomus. 'We have so much fun back then." 'Maybe too much fun.' Taas näitä elokuvia jossa Pariisin (Pietarin tai Rooman jne) muistot, puistot "heräävät" "eloon". Ja taas näitä elokuvia jossa toinen (nainen) vain juhlii eikä huolehdi lapsesta, miehestä, perheestä ja toinen (mies) vain murjottaa kotona eikä huolehdi lapsesta, naisesta, perheestä... Ja tietenkin, totta kai tämäkin on sairaskertomus "ikuisesta rakkaudesta."

Sotilas reportteri (Van Johnson) ja rikkaan perheen nuorikkonainen (Elizabeth Taylor) rakastuvat sodan jälkeisessä Pariisissa, mutta juttu on kai heti tuhoontuomittu, koska mies on heti rakastuessaankin korostetun murjottava  ja nainen korostetun hellitty, lellitty juhlija. Mies ei tee mitään muuta kuin yrittää tehdä romaania ja kun nainen saa pienen flunssan ("Saan flunssan jo säätiedoituksen katselemisesta, kuuntelemisesta") huone, koti muutetaan sairaalaksi hoitajineen, muineen.. Walter Pidgeon näyttelee tökerösti hömelöä, pösilöä rikasisää ja Donna Reed tuijottavasti mustasukkaisia siskoa...

Hailakkaan värikästä, mutta haljua kerrontaa. Taylor hyvä roolissaan, muut valjuja. Nuori Roger Moore vilahtaa.

One-Armed Boxer 2 (Taiwan- Hong Kong-72)

VIHDOINKIN, VIHDOINKIN PITKÄÄN, PITKÄÄN KAIPAAMAANI TULI RAUTALEVYN ALLA KUNG FUA!!!... Ja paljon muuta:  Kung fua miekkojen päällä, Yksikätimies taistelee venyväkäsimiestä vastaan (kädet yhtä aikaa tehokkaan venyvät, venyvän tehokkaat KÄSItteet ja jäykän löysät letkut) ja tietenkin päävihollisena pysyy ja pahenee päitäirrottavaa ketjukuppia heiluttava vanha. sokea katkeroitunut kusipääkääkkä umpitraditionaalistylsineen pitkine partoineen ja kulmakarvoineen.... 

Lähes avantgardistinen, surreaLISTInen sähkökitarasurina ja räminä musisoittaa mainiosti mättöjä ja meininkiä..

Huomattavasti parempi kuin ykkösosa.

Docteur Gore (Ranska-2010) Uniikin, upean hieno, huikea hybridi Ranskasta!!..

Lapsesta, lapsista, lapsenomaisuudesta lähtien... ja: KUITENKIN!: Miksi, miten en ollut kuullutkaan tästä uniikista, upeasta halpiskauhuohjaajasta?! Aluksikin, ensiksikin se kaikkein uniikein tieto: HÄN ON MYÖSKIN OIKEA TOHTORI, LÄÄKÄRI..!!??.. Siis oikein kunnon uniikki auteurhybridi-yhdistelmä!!.. Ja sitten se "tuntemattomuus", miksi en ole tiennyt hänestä, häntä vaikka hän on käynyt Cannesissa esittelemässä elokuviaan mille lienee rahoittajille, tuottajille (tämä dokumentti hänestä on raakaranskalainen) tai joillekin.. Ja vaikka varsinkin, varsinkin vaikka hän on tehnyt sopparin Troma-yhtiön kanssa ja Lloud Kaufman mukana monessa leffassa.. MIKSI EN OLE TIENNYT?! Mutta itse ne leffat ovat onneksi tavallista tavallisimpa, tyypillisistä tyypillisimpiä unen ja usvanomaisia gore splatter zombisuttuja, vaikka: Ihan aluksi: Hän käyttää paljon perheenjäseniään 1], kuten usein näissä, lapsista, vaimosta, vanhemmista, isovanhemmista lähtien, mutta lisäksi Hänellä on isot hänen elokuvafirmansa logolla painettujen huomioliiveilä varustetut kuvausryhmät monine kuvaajineen, maskeeraajineen, megafoneineen, komeakantiset, komeakuvaiset painetut kuvakäsikirjoituskansiot ovat myös ansiot.  Ja näiden ansiosta ja tai niistä huolimatta, niistä muodostuneesta hybridistä-yhdistelmästä johtuen/ei johtuen kuitenkin kuvausjälki kuitenkin on aidon, Ihanan, oikean, sopivan suttuista... Myös kauhuhalpiksiin kuuluvat kirkonkirouskuviot ovat mukana, vaikka hän on Jumalanpalveluksissa kävijä. Hyvää risti ja ristiinnaulitsemisriitaista matskua ja settiä .

1] Hän ei siis tosiaankaan ole mikään pojankloppikoltiainen!