Alkuteksti: Loistava elokuva. mutta ainakin Pohjoismaa-dvd:n alussa ennen varsinaisia alkutekstejä eräänlainen etovan erikoinen elokuvaa ja näyttelijöitä ylettömästi kehuva arvostelu, Sen alussa liioitellaan tämän olevan Bergmanin upein ja Boyerin voimakkain rooli, mutta sitten rämäytetään myötänolouden luukut, ovat ja ikkunat selälleen: "Nämä poikkeukselliset ominaisuudet tekevät Riemukaaresta osan jokaisen katsojan henkilökohtaista historiaa." Vakavankaan aiheen elokuvaa ei pitäisi nolouttaa näin laajasti, ja vielä heti aluksi, alussa..
" 'Who brought the package?' "A woman, a lady." "Well, which, woman or lady.?" "Just, just in-between.'
Tämän elokuvan iso onnistuminen on sota-aikaan, ja rakkauteen sota-aikaan liittyvät tehokkaan iskevän ironiset, julmat ja realistiset sloganit (En tiedä ovatko kaikki peräisin Erich Maria Remarquen kirjasta,johon elokuva pääosin perustuu): "Kun joku om kuollut hänestä tulee erittäin tärkeä."Yksin ja ilman toivoa." "Toivo on luksusta mihin meillä,ei ole tänä vuonna varaa' "Sääli on vain turvassa oleville ihmisille." "Koko maailma pitäisi teloittaa murhasta." On mahdollista jakaa kaikki onni toisen kanssa, mutta vain osa kärsimyksestä."Joan, katso ulos. Kysy säältä satoiko eilen, tai oliko Kiinassa tai Espanjassa sota, tai kuoleeko syntyykö tuhansia tällä hetkellä. Maailma on olemassa. Me olemme olemassa. Miksi harvoida vanhoja lehtiä." "Odota minua." "Olen pakolainen. minun ammattini on odottaminen."
Parempi Toisen Maailmansodan Pariisi- rakkauselokuva Ranska-Saksa, mies saksalainen riskillä-twistillä-viskillä, julmalla draamalla ja paremmilla näyttelijöillä, Ingrid Bergman ja Charles Boyer..
P.S. Tästä tehtiin versio käänteisnumerovuonna -84.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti