Seuraavaksi Ihan hyvästä pelkkään paskaan, silkkaan sontaan, kaikenkattavaan kuseen...

Aikamies (Suomi-2022)

 Nerokkaasti, näppärästi nimetty nappi -ja nippelibudjettituotos, scifisiirtymäelokuva. Kun aika(a) on...

The Unseen eli Näkymätön voima (USA-80) Niljakasa(utuma)

 Limapallomiehellä ja hänen jatkuvasti itkevällä, kiltillä siskollaan on kellarissa epämuodostunut, puhekyvytön, vammainen lapsensa, joka mm tunkee nallekarhuaan housuihinsa. Tähän goottikartanoon tulee muutamaksi yöksi kolme naista (yksi heistä Barbara Bach) ja kellaritaisteluksihan se menee. Viimeinen puoli tuntia on aika niljakasta, sotkuista menoa.

Niljapallomies, poika ja äiti, eli koko "perhe" näyttelevät hyvin ja Bachkin lopun limamyrskyssä.

P.S. Suomikasetin nimessä ja itse elokuvassa esiintyvää `näkymätöntä, imevää voimaa ei muuten selitetä mitenkään.

Garden of Torture (Ranska-76)

 Joku seksihullu ylimyssika pakotetaan lähtemään Kiinaan 20-luvun Ranskasta. ("Seksi haisee huoneessasi yhtä paksuna kuin opposition puheet.") Sama porsailu jatkuu sielläkin, se jatkuu jopa laivamatkalla sinne. Laivalla lääkäri törmää pappiin joka on saanut sukupuolitaudin bordellista. ("Nyt sinun pitää käyttäytyä kristillisesti jonkin aikaa." "Ihan uusi kokemus minulle!") Tätä rataa raina rullaa ja perillä tulee vielä näiden lisäksi kauhu, kidutus, sota. - Jämäkästi mieleen jäävä, mutta vain vähäksi aikaa. Edellisestä katsannosta muutamia kuukausia aikaa, enkä muistanut ennalta paljoakaan, jopa yhtään. Ei kai kovin hyvä merkki, mutta kyllä tämä nyt "uutena" katseluna muistielokuvan jättää. Ainakin joksikin, vähäksi aikaa. Siksi elokuvista, kirjoista pitää kirjoittaa, jotta muistaisi pitempään.

Burst City (Japani-82) Ensimmäinen ja Ainoa Punk-Elokuva!

 "Battle of The Bands!" (Oikeasti "Battle Against The Society!") tyylisessä elokuvassa kaksi bändiä (toinen Cramps-tyylinen, toinen megafonipunkbändi) mellastavat, rellestävät, villitsevät Itsensä, Toisensa ja Jengit infernaaliseen uhoon ja tuhoon lähes post apocalypsemaisessa kaupunginosassa. Bändit ja Jengit peittoavat, selättävät jopa yakuzan, jopa jopa poliisit ja jopa jopa jopa starwarssiset sädetykkiset "space"poliisit!!!... "DON`T YOU FUCK WITH ME!" kaikuu, raikuu lopussa. (ja "US!" blogistin lisäys). Ainoa, Aito, Ensimmäinen, Konkreettinen, Kunnon, Oikea, Uniikki, Varsinainen Punk-Elokuva!

Invitation To Ruin (USA-68) Kasa paskaa

 Alkuteksteissä The Invitation. Kasa niljaa. Lantaa, paskaa, sontaa. Ja tämä ei ole kehu.

Mr Mari`s Girls (USA-67) She Came on The Bus (USA-69)

 Mr Mari: Persemiehille, naisille. The Bus: Tissimiehille, naisille.

Dreaming Purple Neon (USA-2016)

 Gorefest tyypillisellä juonella (uusi huume testeissä), paikalla (kaikki koko ajan samassa talossa, jossa taivas ja helvetti) ja toiminnalla (psykedeelistä univalo-värivalogoreilua). Psyke ei kuitenkaan ihan pannun pohjimmaista. Muutamat `näyttelijä`suoritukset`-suoristukset-suosituksett suht hyviä, mutta maneerisia. Kaikkein nolointa on kuitenkin "taidegore"-elokuvien helmatylsyys: Oopperalaului gorekohtausten taustamusiikkina. Se on niin kuultu, nähty keimailu...

Suffer, Little Children (Englanti-84)

Kauhuelokuvan peruspaarrustusta; Lapsi, joka on PAHA! Lastenkotiin saapuu uusi lapsi, puhumaton Elizabeth. Ja Hän on PAHA! Suht oiva idea on että samaan aikaan sinne saapuu talon entinen asukas, nykyinen poptähti pr-vierailulle. (Mainetta hänelle, rahaa talolle:.) Ja hän antaa Elizabethille kaulakoruristinsä, jota hieromalla (ja tietenkin omin "avuin") muuttaa talon Helvetin Leikkipuistoksi...

Karmeasti kuvatussa ja näytellyssä elokuvassa (vaikka on kuuleman mukaan muka jonkinlainen jonkinlaisen näyttelijäporukan lopputyö)  on myös jotain oivaltavaa, toimivaa; Aikuisnäyttelijät ookohkoja, lapsinäyttelijät eivät (tämä luo kumman, tumman verhon heidän välilleen), Elizabethin splattersotilaat (lähes kaikki lapset) kryptinen idea (mutta tönkkö toteutus) ja lopun suttusäihkysorminen GoreKristus samalla surkea, että käsittämätön ilmestys.. Pöyristyttävän pimeä, pitkä ja täysin turha on "klubikohtaus" (joku varasto ja vessa parilla julisteella) , jotta on saatu kavereita esittelemään hiuslaitteitaan huonolla, huonolla "näyttelemisellä". Camp-kicksejä siitä tietenkin valveutuneimmat  Roska-Raijat ja Reinot tietenkin saavat.

Aivan tökerön, törkeän huono, mutta on tässä jotain. Mutta mitä? Sitä mietin varmaan lopun elämääni. Ehkä sen jälkeenkin, , on tää sentapaista  torttua, törttöä....

"Pure Panic!"  "Pure paranoia!"

Joku vanha(?) venäläinen duunari ja opiskelijakuvaus

 Pitkä ja tylsä (siis monta tuntia, useita tunteja) venäläinen (aikaa en tiedä) venäläinen duunari ja opiskelijakuvaus. Pääosahemmo nuoren Putinin näköinen.

Tyhmä kuin sotilassaapas

Kun pieni mies menee kyyryyn, niin meno on silloin todella matalaa!

Arrabella Black Angel (Italia-89)

 Uskomattoman Ullasti ja Urposti näytelty kastraatiogiallo on siis sontaa. Surkeaa sontaa. 

Raivoavasta pariskunnasta vaimosta ja pyörätuolikirjailijamiehestä tulee tappopari. Vaimo tekijänä, mies kyylääjänä, tirkistelijänä. Pakko mainita: Vaimon hiusmalli aivan kauhea.

Aivan kauhea elokuva. Kelvoton, kertakaikkiaan. Kertakaikkiaan kelvoton.

Man of Iron (Hong Kong-82) Kuinka monta kertaa kung fu?

Ei siis se Andrzej Wajdan Iron Mänäily. Keskikeveän ja keskiraskaan kung fuilun välissä "koikkelehtiva" kolkyt-kuuskytluku-kung fuilu, gangsteri-kung fuilu. Kahden "kaverin", kahden gangsteri-kung fu-klaanin mittelö. No, oikeesti tää Boxer from Shanghain jatko-osa on kolkytluku-kung fuilua, tuo kuuskytluku-kung fuilu vaan kuulosti ja näytti niin komeelta kirjoitettuna.

Kekseliäin, Kovin kung fuilu: Polkupyörää käytetään lyöjänä ja lyöntien, potkujen estäjänä, sen jälkeen pyöränketjua-kettinkiä lyöjänä, kuristajana.

Battle Wizard (Hong Kong-77)

 Käsi-ja suusäteiden ("Ja suu on laakista, sateesta, säteestä raikas!") taistelua ja kung fu-säde-temmellyksessä "gorillalta" irtoaa käsi. Siis mieheltä gorilla-asussa ja "käsi". Ja tyypiltä "jalat". Loistava elokuva!

Night of The Strangler (USA-72)

 Mieleenjäävä nuhjuisuus, jossa antirasismi ja rasismi vuorottelevat. Anti-käänteis-tuplarasismi ja rasismi vaihtavat paikkoja ja henkilöitä. - Sikarikasbastardi-isoveli ja ei kai kovin köyhä pikkuveli (Mickey Dolenz!) saavat kuulla että pikkusisko on raskaana mustalle miehelle. Isoveli käy siskon kimppuun, pikkuveli isoveljen kimppuun. Elokuvaan on kirjoitettu, että isoveli saa nähdä ja kuulla kuolemansa, mutta ennen sitä, siihen on sijoitettu   hänen onnistunutta mellastamistaan, `itsemurhaa`, black priestiä, mustaa pappia (siis ihonväriltään), `sarja`murhaajaa ja uskontoa/"uskontoa", jopa samassa henkilössä, tai ainakin häneenpäin.

Seitkytlukusleazekummajainen 1], jonka oudoin murhaaja on talvella polkupyörä ja sellokauttakiväärikotelo tarakalla-yhditelmällä ajeleva lippalakkihippi/southern boogie-mies.

Dolenz yllättävän hyvä, isoveljen jäykän pelokas raivoaminen menee mutinaksi, mytinäksi kohtaus kohtaukselta.

1] Ei kuitenkaan läheskään kummajaismaisimpia ajan tuotoksia, mutta mieleenjäävä nuhjuilu tosiaan. Se, että elokuvassa ei kovinkaan kukaan kuristele kuuluu eräänlaiseen alan huijaavaan kilttikulttikuvioon.

Playing with Fire eli Leikkiä tulella (Ranska-75)

 Alain Robbe-Grilletin parempaa sadomasoelokuvaa, varsinkin sen vuoksi että sitä ei juurikaan ole, pelkästään perustu siihen (toisin kuin toisissa) ja mukana enemmän mustahumoristista meininkiä esim ja varsinkin tuota äsämmäilyä "vastaan"? Mutta perkeleen perverssihän tämä on.  Elokuvan kohoidea on pappi pistooli kädessä häissä. "Otatko Sinä Tämän...?..."

Lydia Davis

 Vihdoinkin Lydia Davisin novellistiikkaa on käännetty suomeksi, ja millaista novellistiikkaa!; Daniil Harmsin tyyliä `nykyaikaan`. Minulle näin Erään Kaupungin työntekijänä kokoelman avainlause on: "Kaupunki palkkaa kaikenikäisiä ihmisiä esiintymään mielipuolina, jotta me muut tuntisimme itsemme täyspäisiksi." Palkataanko, pilkataanko tässä Asiakkaita vai Työntekijöitä vai Molempia?