Kukkagiallo, Kökkögiallo: The Flower with a Deadly Sting aka The Flower with Petals of Steel (Italia-73) Tuntematon Carrol Baker-giallo vetää vesiperän.

..Ja se sukeltajien vesipillu-perå ja tissit ovatkin elokuvan ainoa onnistunut osuus, outous, sekavuus, mutta ei mennä vielä elokuvan edelle, kuten se itse kökösti tekee jo heti alusta, sillä alkutekstien alla tässä KIRISTYSGIALLOssa, KIRURGIGIALLOssa, KUSiPÄÄGIALlOssa näytetään sukeltajia, joista tökeröltä, tönköllä leikkauksella siirrytään seuraamaan ambulanssia, josta vieläkin typerämmällä LEIKKAUKSELLA (SIC!) siirrytään sairaalaan esittelemään kusipääkirurgia ((Gianni Garko) työssään, josta siirrytään kotiin jossa hän tapamurhaisesti-turmaisesti heittää uskottoman ja uskomattoman paljon kaikille kaikkialla tissejään (siskolleenkin) esittelevän vaimonsa kukkaveistokseen (tai kukkaan jonka terälehdet ovat TERÄlehtiä) ja vaimo kuolee..

Sitten hän suorittaa kotonaan vaimoruumiille ruumiinavauksen ja hävittää sen johonkin yölläkin pyörivään betonimyllyyn veden kera..

Mutta vaimon sisko (Carrol Baker, häneltä vilahtaa vain suihkussa, kuivatessa sivutissit) kutsuu etsivän etsimään kadonnutta siskoa. Etsivä ilmeisesti ilman, kelin, tuulen mukaan ei usko ja uskoo sisarta, välillä hän, kun sisko sanoo että sisko oli hänelle enemmän kuin sisko, enemmän kuin äiti, niin etsivä kysyy (jotta "juoneen" saadaan pakotettua perversiota) että entä "enemmän kuin rakastaja?" Sitten sekavuus sakenee: Kiristys monipuolistuu (lue mielipuolistuu) jonkin random johtajan vilahduksella ja mielisairaalassakin käydään nyös vilauksella nymfomaniasta puhumassa. Ja että siitä on selvitty. Ja sitten sukelletaan. 

Ja sukelletaan loppu"ratkaisuun" jossa aivan uudet random tyypit selittävät "kuvioita" Ja joita etsivä vierestä tylsänä tuijottaa.. Ja katsoja..

Ihan 'selvästi' on väkisin lähdetty tekemään outoa, sekavaakin ehkä, mutta höpinäksi meni..

TYHJÄ SEKASOTKU. Entuudestaan minulle täysin tuntematon Carrol Baker ja Gianni Garko-giallo. Ja syystä tuntematon  En viitsinyt turhaan korostaa, korottaa edellistä virkettä vähääkään huutomerkillä, sillä niin turha, tyhjä, tyhmä, tylsä ja mitätön tämä koko "giallo' on.

Run, Psycho, Run (Italia-69)

 Periodigiallo. Ehkä 1900-luvun alku. Kartanossa on omastakin takaa kaikenlaisia kuikuilijoita ja kusipäitä (kartanonherra perinteinen sekopää, matriarkka-akka [matriakka?] Ilkeä kaikille), mutta niinpä vain taloon työntyy tuvan täydeltä kuukausiksi kaikenlaista kuikuilijaa ja kusi ja sekopäätä vielä lisäksi ja riesaksi, vieraaksi..  Eli talo täyttyy (sisar ja veljes)vihasta kateudesta, katkeruudesta, 'kiimasta', kuolemastakin..

Sekava, mutta mielenkiintoinen, mukiinmenettelevä mysteeri..

P.S. Tässä ei juosta.

Your Sweet Body To Kill aka A Suitcase for a Corpse (Italia-70) Laimea laukkulaahaus, vaimea valokuvalaatimus-vaatimus..

 Mies (Giorgio Ardisson) haaveilee jatkuvasti murhaavansa uskomattoman puheliaan ja uskottoman vaimonsa. Ei tosiaankaan kovin kummoinen elokuva, mutta muistettava, morbidi, muistettavan morbidi, kekseliään kryptinen kohtaus on kun kantaja kantaa matkalaukkua ja mies kävelee perässä 'veritippoja' kengillä lentokentän lattiaan hävittäen. Myös Ardissonin hahmon sekosilmät ja suu kantavat elokuvaa eteenpäin, mutta jatkuvasti filmillä ja miehen mielessä välähtävät (haave?)kuvat laukun sisällöstä tekevät tästä tylsän toisteisen laukkulaahustuksen. Ihan lopussa umpiarvattavaa, mutta myös vähän juonenjuurta, jutunjuurta, mutta myöhässähän tämäkin suht arvattava avausloppu, loppuavaus on .

Twentynine Palms (Ranska-USA-2003)

 Amerikkalainen mies ja venäläinen nainen laahuskelevat ja paneskelevat aavikolla, motellin sängyssä ja uima-altaalla kunnes lopussa lörähtää väkivalta.. Nyhjyyden, tyhjyyden, nyhjäilyn, tyhjäilyn kuvaus..

Harvinaisen huono 'giallo': Death Knocks Twice (Italia-69) Eurospyelokuvan ja giallon riski-ristiliitos epäonnistuu kummassakin genressä.

 Tämä erittäin geneerisgialloisen tai pikemminkin geneeriscrimeisen nimen omaava tekele on erittäin epäonnistunut "yritys" "yhdistää" kaksi kovaa genreä, eurospyelokuva ja giallot. Tämä riskiliitos, ristiliitos, ei kiitos! Kummastakaan genrestä ei filmiĺle ole tarttunut mitään. Sillä joskus kun kaksi genreä "yhdistyy", alku, väli ja lopputulos on vähemmän kuin osiensa vähennys, erotus.. Eihän tässä herrajumala tapahdu yhtään mitään!

The Case of Bloody Iris aka What Are Thouse Strange Drops of Blood Doin On The Body of Jennifer (Italia-72)

 Ihana pökkelögiallo jossa murhaaja mellastaa lähes yksinomaan yhdessä ja samassa talossa. Outohahmoisfta voisi mainita ravintolalavan tappelijanaisen joka showssaan pyytää asiakkaista jotakuta tappelemaan kanssaan.. Edwige Fenech ja George Hilton.  Strange Case of Signogina Wardhissa Fenech nai karismakasvo Ivan Rassimovin kanssa lasinsiruissa, tässä hän nai ruusuissa..

Case of The Scorpion`s Tale (Italia-71)

 No nyt on taas vanha kaunispuunama George Hilton vakuutusyhtiön etsivänä, Luigi Pistilli pisteliäänä poliisipomona, kerrankin hyvispuolella ja naisina Evelyn Stewart, Jess Franco ja Michel Lemoine-nainen Janine Reynard ja kerrankin giallossa Anita Srindberg...

Kevythameisen-housuisen-kenkäisen Naisen (Stewart) aviomies kuolee lento-onnettomuudessa, vai kuoleeko, nainen saa vakuutusarahoja miljoona puntaa, mutta nainen tapetaan melkein heti ja rahat viedään (hän siis otti koko summan käteistä laukun täydeltä), ja sitten perinteinen   saappaista sormikkaisiin, hanskoista hattuun ja tietenkin takkiin mustiin  pukeutunut murhaaja tappaa säännöllisen verisesti. Tässä on siis sitä, tätä verisyyttä, ei niinkään alastomuutta..

Kyllä tämä ihan kärkigialloita on, joitain täysin typeriä `menempä yksin surmaajan suuhun`-päätöksiä (päättyy kuitenkin onneksi onnellisesti tällä kertaa vielä), murhaaja tietää  henkilöiden aikeita, paikkoja, edesottamuksia sen saman sileän, siliän tien  ja en ole koskaan pitänyt lopusta, joka menee vähän kummalliseksi, kummallisesti konkreettiseksi´aarteenetsintä`-sukeltamiseksi, sukellukseksi..

Pollaripomolta kysytään: "Onkohan tappaja seksimaanikko?" Pomo: "Mutta hänhän tappaa naisia ja miehiä."

Black Belly Of a Tarantula eli Salaperäinen tappaja (Italia-71)

 Ensimmäinen muistikuvani, nimenomaan kuvani, tästä giallosta on European Trash Cinema-lehden kansikuva joka on tästä leffasta. Siinä etsivä (Giancarlo Giannini) on kyyristynyt naisuhrin viereen. Karun komea kuva, mustavalkoinen, ja komea giallo, kun sen sitten pääsin näkemään:

Joku murhaa naisia (kuinkas muutenkaan), mutta tappotapa on erikoinen: Hän ruiskuttaa tarantellan myrkkyä uhrinsa niskaan, jolloin uhrista tulee halvaantunut, huutamaton. Mutta ei kuollut ennen kuin tekijä tekee tekosensa...

Ei  ylettömän verinen, mutta tarpeeksi. Paljasta pintaa paljon. Leffa alkaakin kun sokea hieroja  hieroo ja kamera hyväilee alastonta Barbara Bouchetia, hekumallinen, jopa hekuMÄLLINEN kohtaus.. Naiskauneutta lisäksi Barbara Bach, Claudine Auger, Stefania Sandrelli!!.. Toinen maininittava, toistuva kamerahyväilynousu-kohtaussarja on erilaisten upeiden 70-lukulaisten Italodesignhuonekalujen, taulujen, veistosten esittely hitaan rauhallisella, mutta sen takia tarkalla kameroinnilla. Ja tietenkin Morriconem musiikki hyväilee korvia koko elokuvan ajan...

Mutta elokuvan se juttu on Giancarlo Gianninin huikea näyttelijäsuoritus murhiin, työhönsä väsyneenä, mutta kuitenkin työnsä tekevänä etsivänä. Loistava luonne-ilmenäyttelijä.Hän on ehkä vähän liiankin hyvä näyttelijä gialloihin, enemmän niissä on kotonaan esim kauniskasvo kautta puunaama George Hilton, mutta täytyy kirjoittaa, sanoa ja todeta että juurkin hän tekee tästä yhden parhaista gialloista.

Rawhead Rex eli Raakalainen (Irlanti-Englanti-86) Ihanan avuton muovihirviömellastus.

Ihanan käppäinen, kökköinen.. Muinainen peräkaupungin perinnehirviö palaa, nousee mellastamaan.. Hirviö on ihastuttava, vihastuttava avutonasuinen gorekoljatti ja käppäkökkö, kökkökäppäkarpaasi: Kasvoina, naamana on muovinen villisikamaski lousku,  rouskuhampailla ja kasvokokonaisuuden koristaa keikkuva keesi.. Lisäksi, myös hirviön jäykkämuovinen 'bodarin' rinta-vatsalihaskerrostumapanssari on aivan järkyttävän kökköinen, käppäinen.. Myös, lisäksi hänen kohotetut koukkukäsiraivoamiset on aivan uskomattoman huonosti, käpästi, kökösti näytellyt .

Tämä Clive Barkerin nuoruusteksti on saatu aivan (v)ihastuttavan kökösti, käpästi valkokankaalle. Lopun karkkipsykedeelinen, karkkiscifistinen, karkkiuskonnollinen, karkkivisuaalinen valoshow on ihan oikeasti vaikuttavan näköinen.

Yhtäkaikki, ihastuttavan umpimuovista menoa.

Toimittajla: "Are there any connections between the murders?" Poliisipäällikkö: "Yes. They are all dead."

 Kolmikosta Ämmä aina ulvoo, Riikka tuijottaa ja puhuu ja Reinhold haisee...

Karmea kauhea kolmikko...

 Seppälän Ämmä on lyöttäytynyt yhteen Reinhold ja Riikka Haisijan kanssa ja yhdessä he muodostavat karmean kolmikon joka levittää kauheaa kauhua ympäri Suomen. Tänään he mellastavat Mäntässä.

Crazy Desires of a Murderer (Italia-77)

 Upea giallo, jossa pipopäisen pyörätuoli-rikassian luo tulee hänen tyttärensä lössissä tyhjäntoimittaja-rikasperhepoikia tai tyttäriä, tai heidän ympärillään pyöriviä. Silmkä kaivava, varastava (ja tietenkin ensin, tai sen jälkeen, murhaaja) murhaajaa mansioonissa mellaataa. Että sellasta, ja vielä tarkkanäköistä sen ja tämän ajan politiikkaa; Maon ja Nixonin välien selvittelyyn ehdotetaan kukkotappelua! Ja meitä genre-elokuvaentustajia varmaan kiinnostaa, tai sitten ei, mihin elokuvaan kartanon seuraleikkiset, milloin minkäkin pariskunnan kökösti suorittamat  kököt naintikohtaukset viittaavat..  Ja yksi huippuetsivän käsikirjasta oleva kohtaus on tämä: Etsivä on heti tappotapahtuman jälkeen yhden miesvieraan alushousuja tutkien saanut selville, että hän on vasta ollut sukupuoliyhteydessä. Elokuva ei kerro onko hän tutkinut miehen alushousuja salaa miehen nukkuessa, kaivanut housut pyykkikorista vai mitä? Mystérigiallo.

Object Z (Englanti-62)

 Vihaan tv-sarjoja, mutta tämän katsoin, ja tietenkin varsinkin sen takia että tämä on niin lyhyt, kuusi osaa.

Ja sen takia että tässä on kunnon uniikkiutta mitä tulee "uhka avaruudesta'-elokuviin ja tv-sarjoihin. Ja tässä se uniikkius on se, että fasistiset porukat käyttävät tilannetta huutamalla hyväkseen saadakseen populaa aatteensa taakse..

On tässä yksi vitsikin, puhuttaessa Novasta päähemmo-tv-journalisti samoo ettei tiedä kuin bossa novan.

Ja lopetus:: Varsinainen tuplatwisti!!.. Varsinainen uniikki tuplatwisti!!!... Sarja ja varsinkin sen lopetus on varmaan ilmestyessään ollut puheenaiheena kodeissa, työpaikoilla, välitunneilla...

Vielä vanhaa gialloa: Devil`s Ransom aka No Way Out (Italia-Ruotsi-70) Lapsikaappausgiallo-kidnappausgiallo. Ruotsigiallo?!

 Eli siis kyseessä lapsikaappaus kautta kiristysgiallo Tukholmassa?! Johtuukohan juonesta, aiheen ankeudesta, ankeasta aiheesta sekä näyttelijöiden sekä katsojan tottumattomuudesta giallokuvauspaikkaan, eli Tukholmaan, sillä niin ankeaa ja kankeaa on, jäykkää ja harmaata. Myös näytteleminen. Kumma kyllä, sillä kaapatun lapsen vanhempia esittävät starakaksikko Marisa Mell ja Philippe Leroy. 

Tuo harmaa-sana on paras sana kuvailemaan elokuvan tunnelmaa, ja elokuvaa yleensäkin. Vähän värikkyyttä ja valopilkkuja valjuuteen tuovat parit trippailevat hippi, trippikohtaukaet. Muistettavampana niistä kohtaus jossa kidnappaja kutsuu Mellin lastenhuoneen ilmassa heiluvien kalakoristeiden läpi varastoon jossa mallinuket ihmistyvät-jäykistyvät nukeiksi-ihmistyvät-jäykistyvät jne, ja kaatuilevat Mellin päälle tässä kohtausryppäässä joka on pienesti saatananpalvontaa sadomasokismillä, pienesti sadomasokismia saatananpalvonnalla/ssa...

Lady Desire aka I Blame My Body (Kreikka) Suhdesotkijat, suhdesutkijat pikkuperverssissä Kreikka"giallossa", mysteerissä..

Kaupunkikartanossa asuvan perijättären (hänellä on mhös velkaa) korut varastetaan hienossa mustavalkoisessa yökohtauksessa jossa taskulamppujen pyöreävalot tutkivat taloa. Nainen väittää olevansa sukulaiseton ja ystävätön, mutta jatkuvissa kuulusteluissa/muisteloissa selviää monisuhteiden verkosto. (Mm amerikkalainen sotilas, asiaa tutkiva etsivä, raivokas raviohjastaja, baarinainen.) Yksinäinen nainen kyllä on monissakin näissä suhteissa, mutta ei kaikissa. Välillä suhteet, varsinkin lesbolaisuuteen (jota nainen kammoksuu, tosin haluaa ystävyyttä) viittaavat bilekohtaukset ovat kuin Something Weird-yhtiön katalogileffoista: Muuten alaston nainen tanssii kokovartalo-kalaverkkoasussa, asuun on koko matkalta ripustettu pieniä lamppuja, palloja ja häntä ohjastetaan, ohjataan, tanssitetaan verkkoon sidotulla narulla, yläalaston nainen hieroo tissejään peilipöytään (alla ei kuitenkaan ketään), nainen on kapakassa kämmenet korvilla, ohimoilla, käppyrässä pöytäliinan läpi  juokseva 'härkä'...

Kuka suhdesotkijoista, sutkijoista vei korut? Koleahko, komeahko mustavalko, puoliperverssi mysteeri.

Sexomania (Kreikka-74)

 Aviovaimo on tekemässä itsemurhaa mutta hänet konkreettisesti "pelastaa kello", kun naapurin uusi vuokralaismies haluaa lainata sokeria, ja seksiinhän se johtaa taas..

Nainen on. "seksimaanikko" Ja hän lähettää itsemurhakirjeen miehelleen ja seuraavana nainen  nähdään design, luksus, luksusdesign-mielisairaalassa, jossa, aviomies ja psykiatri käyvät keskustelua naisesta tupakan ja viskin voimalla..

Keskusteluissa selviää että hän on kotoisin alkeelliselta  saarelta jossa on perinne että pikkulapset vihitään kumpikin  omiin koteihinsa eri aasilla ratsastaen  (hampaattomat akat ja ukot naureskelevat, soittavat torvia ja rumpuja aasikulkueen reunoilla) ja oikeasti he näkevät toisensa seuraavan kerran kun menevät täysi-ikäisinä oikeasti naimisiin. Mutta nainen tapaakin silloin täysi-ikäistyneenä perinteisesti perinteisen nuoren lammasfarmarimiehen, ja siitä alkaa mustiinpukeutuneiden nuorien ja vanhojen kääkkien  aiheuttama alkeellissaaren  "seksimania"-diagnoosi.. Eli "puhtoiset" puritaanit kostavat niille jotka uskaltavat uhata perinteitä... Ja uhri kostaa heille, näille kuivakorpuille yhä uusin seksisuhtein..

Onnistunut psykologia-psykomaniasploitaatio.

(Harvinainen) Giallokomedia:The Terror With Cross-Eyes (Italia-72) Huono.

 Ehkä kuten otsikko sanoo, harvinainen, harvinaisen huono gialloparodia, jossa ei juurikaan parodioida gialloelementtejä, estetiikkaa.. Olis ollut edes vaikka tähän "tyyliin": Talvigiallo: Murhaajalla voisi olla vaikka kint(t)aat tai lapaset, vanttuut... Ja päässä pipo tai karvalakki.. Ja aseena jääkaira, jäänaskali,  sauva.. Seuraavaksi sitten, sitten seuraavaksi kai varmaan Italocrimekomedia.?.

Eli, mutta nyt siis tämä: Kierosilmägiallo, kierosilmäkomedia, kierosilmägiallokomedia.. : Kaksi pölvästiä törmää ruumiisiin ja seuraa ruumiidenraahaamista, kätkentää ja selvittämistä... Ainoastaan onneksi vain "valitettavasti"(?) yksi "hyvä" "vitsi" jäi mieleen: Koti ja työpaikka, työpaikka ja koti"laulaja" "laulaa" imurinputkeen ja imuvirta lörpsäyttää, lörtsäyttää kielen ulos.. Eiku, olihan tässä sitä "kaipaamaani"(?). kysymääni Italocrime`huumoria` näiden elokuvien takaa-ajokohtauksista: Tässä joudutaan ajamaan puolikkaalla ratilla. No, koko elokuva on tehty puoliratilla ja valoilla, älyllä... Ja kun pöljapari takaa-ajon jälkeen ajaa kolarin ja istuu tuulilasittoman auton  etupenkeillä täydessä tyrmässä', eikä heitä naamaan ja nenään paukkuvat tuulilasinpyyhkijätkään herätä, oli se varmaan myös minulle merkki ja naamaläpsy poskille, että lopeta tämän katselu tähän paikkaan, kun olet vielä tajuissasi, sillä: Olishan se minun jo ennen elokuvaa ja etukäteen pitänyt hoksata, huomata, käsittää, tajuta, ymmärtää, älytä että kyseessä on kamalaa, kammottavaa, karmeaa ja kauheaa Italo`komediaa`...

P.S.Ja oli "ilo" nähdä nilkkiroolien erään kuninkaan Luciano Rossin harvinaista (ainakin minulle) suoriutumista `komediassa`..

Kökkögiallo: The Killer Is On The Phone aka Murhaaja soittaa (Italia-72) Pah.

 Ei muistaakseni muuten, muuten muistaakseni soita!Elokuvassa ei muistaakseni murhaaja, murhaaja muistaakseni soita minnekään. Pah. Pyh. Päh. Pöh.

Erikoisalkuinen, mutta tavallisjuoninen giallo: The Double (Italia-71)

Harvinaisgialloinen alku: Outo vanha partamies ampuu miehen. Ammuttu alkaa `muistelemaan` ja muistaa melko tavallisen giallotarinan..

"Sinä olet umpialaston, minulla on sentään aurinkolasit."

 

Harvinaista happo-pop-psykedeliagialloa: A Complicated Girl aka A Rather Complicated Girl (Italia-69) "Katson sinua kuin elokuvaa, filmiä."

 No nyt on happo-pop-psykedeliagialloa! (Valitettavasti mukana ikikäytettyä, näytettyä ja ikitylsää body paint- bileosastoa, mutta onneksi vähän muutakin.. Mutta onneksi kasvomaalaukset tuodaan esiin asetelmallisissa, leikkauksellisissa kollaasikohtauksissa ja itse maalaamista ei onneksi näytetä. 

Mukana naisten välistä puhelinseksiä

Nuori nainen on parisuhteessa pariin mieheen (ai sitäkö se parisuhde tarkoittaakin?) ja ehkä myös äitipuoleensa.. Oikeasti ilmeisesti kuitenkin tietenkin se varsinainen parisuhde-suhde on tottakai rahaan!

Nainen on ilmeisesti jonkin sortin taiteilija (kämppä upea pop-taide"palatsi" ilmapalloineen, tauluineen ja hänellä on pistooli laukussa "pop-taiteen takia"), mies ei nikään. Jean Sorel parrassa ja Katherine Spaak paljon alasti, Erityisen nätti  pylly.

"Elämä on jakuvaa provokaatiota."

"Kukat ovat värien kapinaa," 'Sotaa,' 

"Kuka olet."

"Jumala."

"Ja tiesit vain tulla tänne."

"Jumala on kaikkialla."

"Unohdin."

Perustuu vapaasti Alberto Moravian tekstiin.

Hyvää hippiläppää, pop -taide, psykedelia, psykologia, psykologia, psykedeliapapatusta...

Mainio.

Harvinaista gialloa: Dirty Angels (Italia-69)

 Eräänlainen esi-Tiedän mitä teit viime kesänä-giallo. Nykyelitistiset mies ja nainen saavat pornahtavan kuvan postissa jossa viitataan vanhaan murhaan ja huumeisiin..

Italocrimeissä oli usein mukana katujen protestimeininkejä, mielenosoituksineen muineen, mutta gialloissa yllättävän harvoin, tässä sitten olisi sitä hullun vuoden-68 hulinaa ja kuhinaa.. Toki gialloestetiikalla maustettuna. Tähän viittaavat esim popahtavat puhallettavat tuolit rannalla!?..

Kivan kevytobskuuria, kevytpopahtavaa, kevytpsykedeelistä, kevytsurrealistista giallokamaa..

 Mutta valitettavasti elokuvan juoni junnaa ja laahaa kuin kahlekarkuri juoksuhiekassa ja sitä, tätä kautta katsojan katsomisinto laskee, hiipuu ja sammuu kuin  kituva, vettyvä nuotio suolla. Katsojan sekä suonsilmä lurpsahtaa kiinni..

Harvinaista vanhaa Italo"gialloa": My Hands on Your Body (Italia-70) Kompleksi"giallo"?

 Siksi giallo kaksikin kertaa lainausmerkeissä, koska mietin että ovatko kaikki 70-luvun Italotrillerit gialloja. Ja voihan tämä olla kompleksigiallo myös siitä syystä että kysymys on kompleksinen, gialloisuutta epäillään.. Tämä on ehkä enemmänkin traumatrilleri ilman gialloestetiikkaa, gialloista juonta ja murhaajaa. Eli onko tässä murhaa ja murhaajaa eikä tässä etsitä sellaista.. Mahdollinen murhaajaa tiedetään jo alussa, mutta onko hän tosiaan tappaja, koska hän kokee, näkee asioita, ihmisiä ympärillään, vaikka he, ne ehkä(,) välttämättä ole siellä, siinä.. (mm alaston nainen asetellaan kesällä joulukuusen eteen koristeena seisomaan, musta nainen tanssii Ku Klux Klan-asussa Afrikaanisen musiikin tahdissa, ja pääosan nuori mies väittää häntä vaimokseen ja väittää myös heidän saavan paljon kannibaalilapsia jotka tulevat syömään miehen isän ja uuden vaimon, nuoren miehen äitipuolen..)

Eli kyseessä on hyvin paksua traumatrilleriä jossa jälleen, taas traumatisoidutaan äidin kuolemasta ja äitipuolesta.. Eli  pojan viha, ja myös rakkaus-viha äitipuolesta. Joka puolestaan aiheuttaa pojalla suhteen kahteen muuhun naiseen.. Mutta ovatko nämä suhteet 'vain' pojan traumaattista mielikuvitusta, samoin kuin tuleva tappokin.

Ihan mielenkiintoinen teos, mutta nuo musta nainen-alistukset-alustukset olisi pitänyt, voinut jättää pois, vaikka hän itse sanallisesti sen esittää käänteisesti tehtynä orjuuden, rasismin kritiikkinä, niin nuo KKK:n kuvallinen kiertoilmaisu ja kannibaalilasten sanallinen esilletuonti ovat liian rankkaa kuvastoa ja sanastoa ymmärrettäväksi rasismin vastaisina..

Nuoren miehen, pojan maailmaa/traumaattista selitetetään myös isän kautta. Hän on jonkinlainen mikä, mitä lienee kuvamoguli (alastoman ja uskonnollisen kuvaston) ja poika onkin vuorannut huoneensa, mielensä, traumansa näillä kuvilla. Poika myös salakuvat itse. Pojalla on myös itsemurha-olemattomuus-liikkumattomuus-pysähtyneisyys-virtaavuusfantasioita. Hän 'haluaisi olla asia, hiekka, kivi, meri(,)vesi'. Siksikö hän usein vaivuttaa, valuttaa päänsä ja kyyneleensä hiekkaan, mereen, mereen, hiekkaan?..

Giallo ja Italocrimeoutoussymbioosi: Orders Signed in White (Italia-74)

 Mustahanskamurhaaja alkaa tappamaan ryöstöjengiä vuoristossa. Hanskat ovat mustat, mutta maali valkoista, hän maalaa kalmojen kasvot valkoisella maalilla. Italocrime ja giallo lyövät ase ja hanskakättä toimivasti.

Loistava luonnehdinta kovasta jätkästä: "Hänen pallonsa ovat vesimelonin kokoiset."

Vanhaa Italo-outoutta. Vanhoja kauhu-giallo-outouksia Italiasta: Libidine (Italia-79)

 Vanhaa käärme"gialloa", käärmekauhua Italiasta! Yleensähän tämäntap(p)aiset ovat jotain Kauko-Idän Käärmenaisleffoja tai tulevat Jenkeistä. Mutta tosin tässä ei sitä kauhua juurikaan ole, lähinnä seksiä.. -- Käärmetutkijalla on juoppo, lesbo ja nymfo (en osaa sanoa, en tiedä, mikä puoli päällimmäisenä, ensimmäisenä, tulee ekana..) vaimo, seko tyttö, vähän Oliver Reedin näköinen tunkkatankki, törkytankki palvelijana ja lähes aina alaston Ajita Wilson palvelijattarena.. Outo. Naisten kiimakiljunnat kuullaan kaikuvina..

Vanhaa italogialloa-kauhua-mysteeriä-romantiikkaa: The Kiss of Death (Italia-74)

 Vanhaa, vankkaa, vankkaa vanhaa Venetsia-draamaa-gialloa-kauhua-mysteeriä-romantiikkaa... Tässä se kuoleman-kuolonsuudelma ei aina vältsisti, välttämättä ole murhaava, tappava, vaan jopa kuolleista herättävä, nostava, synnyttävä!!!...

Vanhaa Italogialloa: Clap You're Dead (Italia-74) 'Giallo giallossa' - Kova giallokuriositeetti. Diabolik-giallo?

 Ei kuppagiallo, tippuritoimintaa.. Heti leffan alussa nainen tapetaan huoltoaseman autopesulinjalle, mutta kyseessä onkin 'giallo'leffan kuvaukset. Mutta nainen tapetaan oikeasti. Aikamoista 'giallo giallossa', leffa leffassa maailmaa. Sillä kohta kuvataankin hautajaissaattuetta, jonka naisilla on minihameet ja läpinäkyvät pikkarit. Mutta sekin menee myttyyn ja mönkään, sillä halpisleffan amatöörinäyttelijät rymäyttävät arkun pääty edellä kuoppaan, ja ohjaaja alkaa huutosaarnan.. (Alkaa muuten monta kertaa leffan aikana,) Sitten näytetään noitavainoelokuvaa jossa tylsistynyt näyttelijä paaluun sidottuna peittyy sivusta savua tupruttelevan savukoneen savuun.. You get the picture, halpisleffamaailmassa ollaan, sekä aiheeltaan, genreltään että toteutukseltaan,,, Tämä halpisgiallo on aivan perkeleen, pirun-pirun, perkeleen, yllättävän hyvä! 

Miten murhaaja ohittaa sairaalassa uhria vartioivan poliisin? No tietenkin yksinkertaisesti soittaa sairaalan reunaan ja pyytää poliisin puhelimeen ja tekee tekosensa.. Mukana myös harvinaisempi viemäritakaa-ajo ja uinti.. Ja lopussa vielä kymmeniä Diabolikkeja teatterilavalla, yksi heistä on murhaaja!

Kauhu-Edwin

 Rovaniemellä on jälleen sattunut kauheita.Vjateslav Kukkakaali oli tänään mennyt saunaan ja sillä aikaa Kauhu-Edwin (oikea nimensä Edwin Näärännäppy) oli tullut Kukkakaalin asuntoon viemärin kautta ja tunkenut itsensä jiäkuappiin, ja kun Kukkakaali avasi jääkaapin oven niin viemäripaskan peittämä Edwin huusi: "Paha peikko tässä pukuu, luolastansa huhuu-huhuu!" Vjateslav säikähti ja ripuloi neljätoista kertaa peräkkäin housuihinsa.. Poliisit veivät Edwinin Kiinaan.