maanantai 23. toukokuuta 2022

torstai 5. toukokuuta 2022

Dreaming Purple Neon (USA-2016)

 Gorefest tyypillisellä juonella (uusi huume testeissä), paikalla (kaikki koko ajan samassa talossa, jossa taivas ja helvetti) ja toiminnalla (psykedeelistä univalo-värivalogoreilua). Psyke ei kuitenkaan ihan pannun pohjimmaista. Muutamat `näyttelijä`suoritukset`-suoristukset-suosituksett suht hyviä, mutta maneerisia. Kaikkein nolointa on kuitenkin "taidegore"-elokuvien helmatylsyys: Oopperalaului gorekohtausten taustamusiikkina. Se on niin kuultu, nähty keimailu...

sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Suffer, Little Children (Englanti-84)

Kauhuelokuvan peruspaarrustusta; Lapsi, joka on PAHA! Lastenkotiin saapuu uusi lapsi, puhumaton Elizabeth. Ja Hän on PAHA! Suht oiva idea on että samaan aikaan sinne saapuu talon entinen asukas, nykyinen poptähti pr-vierailulle. (Mainetta hänelle, rahaa talolle:.) Ja hän antaa Elizabethille kaulakoruristinsä, jota hieromalla (ja tietenkin omin "avuin") muuttaa talon Helvetin Leikkipuistoksi...

Karmeasti kuvatussa ja näytellyssä elokuvassa (vaikka on kuuleman mukaan muka jonkinlainen jonkinlaisen näyttelijäporukan lopputyö)  on myös jotain oivaltavaa, toimivaa; Aikuisnäyttelijät ookohkoja, lapsinäyttelijät eivät (tämä luo kumman, tumman verhon heidän välilleen), Elizabethin splattersotilaat (lähes kaikki lapset) kryptinen idea (mutta tönkkö toteutus) ja lopun suttusäihkysorminen GoreKristus samalla surkea, että käsittämätön ilmestys.. Pöyristyttävän pimeä, pitkä ja täysin turha on "klubikohtaus" (joku varasto ja vessa parilla julisteella) , jotta on saatu kavereita esittelemään hiuslaitteitaan huonolla, huonolla "näyttelemisellä". Camp-kicksejä siitä tietenkin valveutuneimmat  Roska-Raijat ja Reinot tietenkin saavat.

Aivan tökerön, törkeän huono, mutta on tässä jotain. Mutta mitä? Sitä mietin varmaan lopun elämääni. Ehkä sen jälkeenkin, , on tää sentapaista  torttua, törttöä....

"Pure Panic!"  "Pure paranoia!"