Tyrimissuma

 Venäjän valtio ja varsinkin ValtionJohto on viime vuosina kulkenut kaaoksesta toiseen. Miten tämmöinen tyrimissuma on ylipäänsä mahdollinen?

Leolo (Kanada-92) "Koska uneksin, en ole."

 Haju. lemu ja valo.

"Sanotaan että hän on isäni. Mutta minä tiedän etten ole hänen poikansa. Koska tämä mies on hullu Ja koska minä en ole. Koska uneksin, en ole."

"Italia on liian kaunis kuuluvaksi vain italialaisille."

"Paska päivässä pitää lääkärin loitolla."

"Kotona en nähnyt kenenkään kirjoittavan tai lukevan."

"Hän oli sanojen kesyttäjä."

Runkkaamista  tomaattien päälle, ja tomaatin synnytys (eikös omena olisi ollut syntisempi, synnyttämisempi?), kusemista parvekkeelta (talvella), elävä, myöhemmin kuollut kalkkuna kylpyhuoneessa, kylpyammeessa... Leffan "teemaan" olisi sopinut seuraava kohtauskulku; Piirakkaa leipova nainen kutsuu miehen piirakalle. Pöytää tärisyttävä piirakanleipominen jatkuu, ja odotinkin että kamera siirtyy leipojan taakse ja, jossa mies panee naista takaapäin, mutta kamera näyttääkin miehen syövän pöydässä piirakkaa ja laittaa kirjan pöydänjalan alle ja eipä heilu enää!'

Mutta muuta hullua heiluntaa kyllä nähdään: Koko perhe, suku yhtä aikaa mielilääkärissä, sairaalassa, kärpäsparven rauhoittava surina, epileptiset kaksoset-siskokset-veljekset (albiino ja transvestiitti)...

Valkoisen paperin molemmilla puolilla (vai vain yhdellä?) valkoinen jänis lumessa, ummetussuku, paskapakkomielleperhe-perse...

Juoni: Hullusuvun ainoa järkevä ihminen, pieni poika uneksii. Hieno juoni.

A Story Written With Water (Japani-65)

 Nuorenparin kanssakäymiseen tulee lisää mutkia murheisiin, kun selviää että he ehkä ovat sisko ja veli. Miehen äiti ja naisen isä ovat seurustelleet, ja seurustelevat nytkin taas. Onneksi suhde on ollut jo ennen shokkiuutista platoninen ja nyt varsinkin on.

Kuitenkin loppujen lopuksi peittelyjen,  petosten, valheiden verkon läpikäynnin kautta  kaunis rakkauden, ystävyyden kuvaus avantgardistisin vilauksin ja virityksin. 

Psycho Sisters (Kanada-85) Näppärä neonoirgoreilu.

 Kulissikellarissa. - Sivu-keskigoreinen kanukkigoreilu (ei siis niin goreinen kuin sanatautologia kertoo) joka "kuka siskoksista sekopäisin, mielisairaala-asukki vai ulkoilma-seko(v)aate"malli""-"tavanomaisuudesta" putoaa, kasvaa kellarigoreiluksi (tautologia "rules?"), jossa upean uniikisti mikälieneesattuu(v)aate-teatraalisseko-sotkumeikkikolmikko (kaksi miestä, yksi nainen, nainen, sekosisko johtajana) palvoo Sigmund Freudia (!ÄIJÄN kuva alttaritauluna) ja käyttää kaapattuja mm close cut and shave hiuksi-partaparturin tuolissa, sähköammeessa, psykiatrin sohvalla, kynsikyyrissä...

On selvästi lähdetty tekemään outoilua, ja siinä melko lailla onnistuttu. Ei-halpiskamerakuvaus auttaa asiaa. 

Lisäksi: Nahkanaamasamurai, paloletkukuristus, koko juttu kivasti käärittynä neonoirmuottiin.

Trained to Kill U.S.A. aka The No Mercy Man (U.S.A.-75) White trash-roskaa.

 Elviksen näköinen, liikkeinen, asentoinen seonnut Vietnamveteraani laittaa maaseudun monikulttuurimurhamiehet multiin. Ruutista, tunkkaista, vauhdikasta, veriluodinreikäistä white trash-trashia. Näyttelijät, näyttelijätyö Hullu(j)a kuin heinänkuivaus, heinänteko aavikolla, sateessa, metsässä...

Hi-Jacked (USA-50)

Ryöstöstä, salakuljetuksesta mihin lienee murhaan... Dallasin Jim Davis (en muistanutkaan että hänellä on noin geneerinen nimi) on pääosassa tässä myöskin geneerisessä rekka-noirissa. Rekkakuski menee auttamaan moottoripyöräilijää, mutta se onkin rekkaryöstö! Ja sitten seuraa salakuljetusta ja miksei murhaakin...

The Sound of Fury aka Try and get me eli Raivoisaa valtaa (USA-50)

 "Jerry!" "Yeah?" "Who is your friend.?" "Who do you think?"

Elokuva alkaa kun sokean saarnaajan "Heed Thy God"-laput talloutuu ja tuuleutuu katuun, samoin saarnaaja! Kunnon noir-alku!

"Take that ten bucks and get out of here!" Sitten normi-yleisköyhämies (kaveri niin suora, ettei polta eikä pure hammastikkua!!) törmää yksin tyhjässä keilahallissa pallottelevaan ja itseään pollottelevaan, lipevän loistavaan (loistavan lipevä Lloyd Bridges) nauravaan nilkkiin (eli tietenkin naurava, karjuva mielipuoli) ja lähtee hänen kaaraansa ja kaasuunsa, jotta voisi näyttää vaimolle ja lapselle, että kyllä rahaa ja työtä löytyy kun vain on halua antaa mennä... Eli äijä noukkii kymmenen taalaa lattialta ja nöyrtyy maailman houkutuksiin... Ja, Sitten, Tietenkin, panokset paksuuntuvat!!!... Mutta ensin, muutamassa sekunnissa muutetaan halliin ja rillataan ilkona.... 

Onhan tää tämmöinen opetus-noir, mutta ihan tiukka sellainen.. No opetus-noirejahan ne melkein kaikki ovat, ainakin mutkan (tarkoittaa myös asetta) kautta...

No,onhan tässä parit älyttömyydet; Parivaljakko kidnappaa, ryöstää kasvot ilkoisen, silkoisen esillä rikasmiehen rikaspojan, aika vanha hänkin, ja normimies ihmrttelee miksi psyko"kaveri" tappaa kidnapatun, kotiin tullaan "kunniallisista yötöistä" otsa verellä ja normivaimo ei millänsäkään. Kai se on se raha mikä sokeuttaa.. 

Ja lopun joukko-massakohtaus kyynelkaasuineen vesitykkeineen (ja vesitykkiä käyttää vielä angry mob! ja kädet kohoaa kuin natseilla!! Ja usella korostetusti päällä "pailallisen" yliopiston t-paita, tulevaisuuden "toivot") erittäin harvinaista noireissa, noirissa..

Erittäin Kova Noir.

"Thar sound1" "Never forget it!" "I never let them to forget it!!"

P.S. Elokuvassa esitellään jonkinlainen naapurin monipenkkirivinen esi-kotiteatteri. ("Kohta meilläkin on oma TV!"

Four Horsemen Of The Apocalypse (USA-21), Four Horsemen of The Apocalypse (USA-61)

 Vuoden-21, Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva ja sitä sivuava ja  mm Rudolph Valentinon ja Wallace Beeryn pääosittama versio on suht onnistunut suurehkon skaalan spektaakkeli ja vuoden-61, Toisen maailmansodan syntyaiheisiin .ja vaiheisiin sijoittuva pompöösi spektaakkeli on suuren skaalan campia: Glenn Ford Ingrid Thulin, Lee J Cobb, Charles Boyer, Paul Henreid, Paul Lukas, Karlheinz Böjhm, YVette Mimieux...

Blood Pie (Espanja-71) Pilalle palanut piirakka. Sumuista suttua. Tekotaiteellinen tarvonta. Neljän kankean kauhuelokuvan yhteissotku, suttu on mihinkään johtamaton mitättömyys.

Ankea kauhuelokuva voi hyvinkin olla ja onnistua, mutta kankeus on haamuiluissa, zombailuissa, kaikenlaisissa kauhuiluissa kuitenkin haitta ja hidaste. Ja kun se on vielä tekotaiteellista tarvontaa, joka ei johda mihinkään, polkee paikallaan. - Yhteissuttu. Neljä mihinkään johtamatonta, mitätöntä kauhulyhäriraakiletta samassa elokuvassa. Ehkä tämä mihinkään johtamattomuuden, päättymättömyyden kauhu on se teema ja yleisvarjo jonka alle tekijät ovat halunneet teoksen, teokset sijoittaa, mutta liika on aina liikaa, varsinkin kun se liika on aivan liian vähän...

Tämä veripiirakka on pohjaanpalanut, kuiva ja mauton. Tai onhan niissä, siinä yksi maku, palaneen maku. Mutta on jo (hävettävä, nolo) saavutus olla yhtä aikaa raakile ja pohjaanpalanut..

Vivre Ensemble aka Living Together (Ranska-73)

 Anna Karinan ohjaajadebyytti on onnistunut tuodessaan esiin myös hippeyden harmaamman puolen. Hippikrapulan. Elokuvaviittauksiakin on riittävähkösti, esim mietitään tuleeko lapsen nimeksi Jules vai Jim?

P.S. Tekisköhän joku teoksen, seoksen myös punk-krapulasta? Vai vieläkö juomingit jatkuvat? Eivätpä taida...

Didn`t You Hear... (USA-70) `I can see the sea, and that`s it, nothing more`

Meri on elokuvissa niin nähty... Brian Jones-hiuksinen-kasvoinen collegeopiskelijapoika menee elokuvan alussa luokkaan. Kamera-ajoja no smoking-kylttiin, vielä enemmän kamera-ajoja nuoriin hurjiin radikaaleihin (lähes koko luokka) jotka uskaltavat polttaa Herra Opettaja (joka ei tietenkään ole vielä paikalla) ja Rehtori, Tupakkaa! On ne Hurjia, Kurjia!! Luokka täyttyy savusta ja poika juoksee pois palokellojen soidessa... Itsekin jo ajattelin jo juosta pois tästä elokuvasta, mutta aatelin antaa sille vielä mahdollisuuden, sillä avantgardistiset ajot kameralla tekivät tästä mitättömästä ideasta, kohtauksesta siedettävän...

"I can hear the smell of ocean, c`mon!" "We don`t know these waters." Sitten alkaa varsinainen `juoni`: Poika uneksii `tylsillä` tunneilla itsensä ja koulukaverinsa (isossa osassa Gary Busey!) juoksemaan kuunvalossa mereen niin että päät jäävät pinnalle. Ja kohta iso purjelaiva lipuu, ilmestyy ja porukka nousee sinne...

...Ja nousee sitten sieltä erilaisille saarille. Jossain on lämmin vastaanotto joissain kuuma kautta kylmä. Eli heistä joko pidetään tai sitten ei. Ystävinä tai/vai Vihollisina?? Ystäviä tai/vai Vihollisia??..

Kyllähän tämä kulkee lasten/nuorten ja aikuisten fantasian rapaisella rajapinnalla; Lapsifantasiasta seikkailu, nuorilta nolot, peittelevät, suttuiset seksisönkötykset ja `aikuisilta` avantgarde. Tulos ei mitään näistä yksinään ja kokonaisuutena ei mitään. Mitätön, tylsä sekavuus, sekava mitättömyys, tylsyys jossa ei tapahdu yhtään mitään...

Lopussa kuvataan "kauhuelokuvatyylisesti" "hautausmaan" kuivunutta kelohonkaa, Kuvaa hyvin koko elokuvaa. Lopun kymmenen sekunnin "kauhukuvasto" on onneton lisäys.

"Etkö kuullut kun lehdet putosivat puista?" No, en..

Blonde in Black Leather (Italia-75) Eräänlainen esi-Thelma ja Louisekomedia

 Mustanahkabaikkerinainen (Monica Vitti!) tuo pienen pyykkipussin maaseutupesulaan jossa kaunis peijätär (Claudia Cardinale!) pesee ne kylpyammeessa(!) ja kohta on kaksikko tien päällä!!..

Vitti on armoitettu ja armoton jutunkertoja, joka on kuulemma kiertänyt moottoripyörällä(?) Maailman, mm ja varsinkin Amerikan ja Venäjän!!.. (Näyttelijänä Vitti on kameolontti jolta sujuu tuijottava taide [Useat Antonionit] ja energiset komediennet). Tässä Vitti tahallaan puskee puuta päin kypärä päässään, ja puu kaatuu, polttaa yhdellä imaisulla tupakan päästä päähän ja loppupuolella elokuva muuttuu italokomediaremellykseksi, jossa Cardinale hakkaa kymmenittäin gangstereita, oivallisessa mykkäelokuvapätkässä naiset roikkuvat junan perässä vaakasuorassa, tanssivat ja juoksevat junan katolla käsiraudoitettua rosvoa ja poliisia pakoon… Ei elokuva westerniksi muutu vaikka naiset samalla hevosella karkaavatkin (Vittillä sielläkin, siinäkin nahka-asu ja motskarikypärä) ja elokuva loppuu elokuvateateritappeluun Terence Hill-länkkäriä katsoessa…

Kun komediavaihde jyrähtää kunnolla käyntiin, ajattelin ensin, aika pitkäänkin itse asiassa, että nyt elokuva hirtti kiinni, ja että olisivat pitäneet sen lempeän vauhdin, mutta se on italokomediaksi kumma kyllä sen verran monipuolinen, että se on juuri se oikea lopetus. Mutta summa summarum: Keskivertokomedia jossa pääparinaiset loistavat. Eräänlainen esi-Thelma ja Louise-komedia.

Call The Cops! aka Find The Lady aka Police Epidemy eli Jeparisirkus eli Täydellinen kidnappaus (Kanada-76)

 En pidä poliisikomedioista (roistokomedioista enemmän), varsinkaan kun komedia on tylsä, kuten nyt. Ja kanadalaiskomediat yleensäkin jostain syystä sylettävät.

Oopperalaulajatarta etsitään.. John Candy mukana, ei auta.. Mickey Rooneykin mukana.

Police Epidemy on loistava nimi.

Dirty Weekend (Italia-Ranska-74)

Tanakka, toimiva, sopivasti hajoava anti-Bonnie ja Clyde ja satiirinen poliittinen polizieschi. Marcello Mastroianni on nynny rikas ja Carole Andre hänen matkanaisensa 1] kun vasemmistopankkiryöstäjäterroristit (mm ja varsinkin Oliver Reed) kidnappaavat heidät. Seuraa, syntyy krouvi, mehevä, muheva, rohkea, rouhea mediaseurantatrilleri. (Kuvausautot koko ajan kidnappauskaaran vierellä. Samoin anarkistihipit ja oikeistobikerit. Ja muutenkin valtava autokaravaani takana.) Kovat 2], oivat Mastroianni ja Reed janan, langan, narun, nauhan, siiman vastakkaispäät.. Ei siis tosiaan mikään suora kidnappauskomedia, vaan kiero, käyrä sellainen, satiirilla silaten. Tai jopa voidellen. Mutta ei niin peittäen että sanoma jäisi alle, menisi piiloon, tukkoon. Tämän tekee ja toteuttaa Dino Risin(! ei ihan tämän genren miehiä, mutta nyt on), hyvä juoni ja mainitut klassiset luonnenäyttelijät.. Veresliha"veljekset" Mastroianni ja Reed, toinen hermoheikkona nynnynä, puheripulipulputtajana, toinen mursuviiksi-viivasuorasuuna, välillä raivoon mutta myös ilonauruun räjähtävänä räkättirastas-ailahtelevuutena-arvaamattomuutena-kuvailemattomuutena-vaihtelevuutena varastavat shown moneen kertaan, varsinkin Mastroianni, mutta kyllä myös Reed antaa ja tykittää vakaata vaihtelua..

Yksi mieleenpainuvimmista, nerokkaimmista, pöyristyttävimmistä, umpikieroimmista kohtauksista on kun Mastroiannin hahmo ehdottaa että ryöstäjät vaihtaisivat hänet vielä rikkaampaan kilpailijapomoon. 

Lionel Stander (häneen olen törmännyt paljon viime viikkojen elokuvissa..)

"Poliisit ensin pieksävät, sitten pidättävät, karabinieerit ensin pidättävät, sitten pieksävät."

1] Pahempi kuin kuolema on mediatieto siitä että Johtaja/Aviomies/Isä on rakastajattaren kanssa rundilla. Poika: "Äiti, jos isälle sattuu jotain, niin saanko hänen makuuhuoneensa?"

2] Nynnyäkin voi ammattilainen näytellä kovalla karismalla, rutiinilla, taidolla...

The Girl With a Pistol (Italia-68)

 Monica Vitti pistooli kädessään, nuff`said!

The Swinger (USA-66) ...mutta, no, onhan Ann-Margaret tässä näteimmillään./Konservatismikollaasi, puritanismipotpuri.. Puritaanit puristelevat..

 Jos "rakastaa" yli näkökentän, yli kaiken, yli ymmärryksen ilman psykedeliaa laajenevaa, levenevää 60-luku värikkyyttä ja varsinkin jos "rakastaa" jatkuvalla syötöllä tapahtuvaa "taidokkaasti" raivokkaasti (lue; raivostuttavasti) seksinnälkänaisen alastomuuden peittelyä, Minä en rakasta, varsinkaan viimeksi mainittua.. No, mutta, onhan Ann-Margaret tässä näteimmillään.

Second, larger opinion: Konservatismikollaasi, puritanismipotpuri..

Ann-Margaret on laajasti, useasti palkitun laatulehden toimittaja joka tulee tekemään juttua `seksi`lehdestä. `Seksi` tässä elokuvassa niin kaksinaismoralistista kuin mihin Amerikka vain pystyy; Naiset muka `pitävät` jatkuvasta puristelusta (toimituksen toimistoissa muuta tehdäkään), mutta alastomuutta arastellaan näyttää kaikin keinoin koska se on likaista, mutta siitä jatkuva pikkupoikamainen puhuminen  ja kikattavien naisten perässäjuoksu ja puristelu ei. Puritaanit puristelevat, niinkö? Ann-Margaretin vasta"voimana" tietenkin valitettavasti 60-lukumitättömyys, nollanaama(n)näyttelijä, ärsyttävyys Tony Franciosa.

                                            Värikästä, mutta mustavalkoista.

Elokuvan alussa on suht onnistunut huumoriosuus (verrattuna huumorielokuvaksi kutsutun seoksen muuhun "huumori"tarjontaan) Alun käänteisjuonto Los Angelesin kulttuurista: Los Angeles on "smashing" (autokolarikolonnia), ystävällinen, vastaanottavainen ja vieraanvarainen (kieltokylttikollaasi),  cine -ja kirjafiilien mekka (`seksi`kaupan `rough`lehtiä ja niitä pikkuisen perverssimpiä [jotkut muhevasti, mukavasti vähän enemmänkin] elokuvajulisteita), gourmetmekka myös (suttuiset, tunkkaiset, kohta kaatuvat hampurilais-pizza-kanakopit lukuisten röyhtäilyiden saestamana, säestämänä...)... No, nämäkin ovat tasottomia, mutta tästä alusta lähtien tämän puritaaniporukan ("huumoriveikkona", ohjaajana, pääpuritaanina George Sidney, syntynyt 1916) "huumori"""taso"" (oikein kahdella lainausmerkillä Jenkki-päähäntaontatyyliin)  vain laskee koko ajan... No, bikiniasuinen Ann-Margaret valtavana värisotkupensselinä pyörimässä, pyöritettävänä (maalareilla mustat pyövelinhuput ja yläruumiit paljaina pyövelityyliin) lattian kokoisella paperilla, siinä on jotain yritystä puhkaista puritanismia, mutta se jää vain tähän yhteen, mutta muistettavaan, kertaan. Ja loppupuolella on vaate -ja korukollaasikohtaus ja sen jälkeinen sänkykiemurtelulaulu, joissa on glamouria, mutta itse elokuva on nurkkakuntaista nuhjua, Värikästä, mutta mustavalkoista.

Man in Outer Space (Tsekkoslovakia-62) Ei satiirin siementä, ironian itua?

 Harhaanjohtava nimi, Työläinen  joutuu vahingossa avaruuteen ja palaaironian itua takaisin 500 vuoden päästä, Kommunismi kukoistaa tietenkin ja kalsean komeat, pahviset, muoviset mustavalkodesignit monissa muodoissaan, kuten usein näissä... Ja taitaa olla koko Maailma Kommunistinen kun on Maailman Ihmisten Katalogi!

Edellisestä elokuvasta löytyi myös lausepari: "Anna ryöstörahat köyhille." "Eihän Maassamme ole köyhiä." Se olisi paremmin sopinut tähän elokuvaan, mutta eihän näissä Itäblokki-ironiaOnnelaElokuvissa sanota (satiirisenkaan) `suoraan` näin, vaan se satiirin piikki, terä viedään (katoamaan, peittymään, vähintään tylsymään) avaruuteen, fantasiaan, satuun, historiaan, "tulevaisuuteen". Tästä elokuvasta pienen pientä piikkiä ei juuri mihinkään suuntaan löytyy `huumorista`; Raketin loppusilaukseen käytetään liimaa(!), sillä avaruuteen kääntymään lähtee vahingossa vain verhoilija, raketin lähtötuulessa orkesterilta lähtevät lakit päistä ja torvet suista ja kun hän tulee takaisin n vuosi 508 jälkeen Sputnikin...

Iljettävintä tässä on laittaa senaikaistsekki tajuttomaksi tuhlariksi, karmeaksi konsumeristikuluttajaksi, mutta onneksi nykykommunismi on vienyt ihmisiltä ostamisen autuuden, tuhlaamisen taidon, jopa taiteen ja täyttänyt sen `kaikilla sama (v)aateasukokokonaisuus koko ajan, samoin työ`-turbo(urpo)utopialla. Ei tässä taida olla ironian ituakaan, satiirin siementäkään..

Autopsy of a Ghost (Meksiko-68) Basil Rathbone on viimeisessä roolissaan haamu.

Eikös myös moni muu? Tästä on sanottu että tämä on John Carradinen (esittää Saatanaa) huonoin elokuva, mutta niitä on niin paljon, että sanotaan että jokin niistä. No, ainakin tämä Basil Rathbonen (Haamu) viimeinen elokuva. Ja Cameron Mitchell(!Jes!) hulluna tiedemiehenä, tohtorina, `Molekyylinä!?`...eli kaikki voi mennä pieleen, ja menee; Tämä elokuva on hulluusluettelo: Naisrobotti, naurava hämähäkki (varmaan myös puhuva), pierevä (ens kerralla röyhtäilevä, jookos, pliis!) robotti, koirankoppiin kytketty kätketty koirana haukkuva gorilla (ens  kerralla kissana naukuva poro, pliis, jookos..1]) puhuva luuranko, pääkallo jne jne jne... Ja Paholainen käyttää pitkää häntäänsä lassona ja konkreettisesti ajaa takaa häntäänsä, katsoja juonta, järkeä...: Aaveen pitäis päästä Helvettiin! Katsoja ainakin "pääsee"...

Aaveen "ruumiinavaus" on Paholaisen, Helvetin ruumiinavaus, Helvetin hajoaminen, kajoaminen, hyökyminen, höyryäminen, möyryäminen, myrskyäminen, kaatuminen, kohoaminen, murskautuminen, nouseminen, rynniminen, puhkeaminen, puristautuminen, purkautuminen, putoaminen, rantautuminen, soluttautuminen, sortuminen, tuleminen, tuuleminen, vaahtoaminen, valuminen, virtaaminen, vyöryminen Maan päälle!!!...

Ai niin, hieno kohta: Taivaalta sataa täysinäisiä vesiämpäreitä!!

Mutta paras on aivasteleva, niiskuttava, vilustunut luuranko jalat kuumavesimaljassa! Ja paras lause: "Tirkistelijä on tirkistelijä, vaikka olisikin haamu."

Ja jos naisrobotilla on peruukki, niin miesrobotilla on tupee ja viikset!!....

Mutta!: Kuristaako Piru itseään hännällään?! Kyllä!!

1] Sen ens osan nimi vois olla Anatomy of a Ghost.

April 1. 2000 (Itävalta-52) Järjetön, mutta mielenkiintoinen Maailman sekasekosoppasotku

 Eihän tämä komediaksi kutsuttu ole komedia! Onko tämä muka komedia?!

"Eihän siitä mitään  tule jos kaikki maat alkaisivat vaatia vapautta!" Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuosina 1945-55. Tässä vuoden-52 fantasia"komediassa" Maailman Keskushallinto (pääkaupunkina Union City) miehittää mm Itävaltaa. Mutta Itävallan Presidentti julistaakin maan miehittämättömäksi ja käskee kansalaisten repiä miehitysvalta-henkilöpaperinsa. 1] Näin tapahtuu. Mutta tapahtuu heti myös semmoista että ohjukset lähtevät kohti Itävaltaa, tosin Australian (Austria-Australia) kautta (kenguru kyyristyy) koukaten. Mutta kansa lähteekin, kunhan ensin ovat liimailleet henkilöpapereita kasaan, riemuissaan(?!) ottamaan ohjuksia vastaan!? (Presidentti nauraa ja osoittelee kansaansa ikkunasta!?) Mutta ei, ainkaan vielä, tule ohjuksia, vaan Maailman Keskushallinnon (tässä nimellä Maailman Puolustuskomissio) sotilaita laskuvarjoilla aseistettuina avaruusasumaisilla atomisäteilyturvallisilla kokokehokostyymeillä ja tietenkin sädekivääreillä. Sitten laskeutuu erikokoisia, moni-ikkunasilmäisiä,  pallonmuotoisia (palloja myös pallon ulkokehällä) "helikoptereita" joista astuu ulos "karmea, hirveä, hirvittävä Komission Johtaja" (kuuluttajan puhetta), joka on nainen(!) "Aivan kuin vaimoni!" perässään Johtajia maailman eri kolkilta... Eli kyseessä onkin, ei miehitys, van naisitus. Ja sitten alkaa Oikeudenkäynti Itävaltaa vastaan; Miksi se asettui rauhan puolelle Maailman Puolustuskomission MaailmanRauhaa vastaan?...

Tässä ei kyllä säästellä paukkuja, eikä säästetä mitään kansaa, ketään, missään. Mutta onko tällainen juoni jo juoksuhiekkaa, plus miinus nolla, syöveri, ympäripyöreä umpikuja?... Mikä merkitys, karkoitus, tarkoitus tällaisella joka suuntaan sohimisella, sotimisella on? Kun vielä kaiken lisäksi Oikeudenkäynnissä ehdotetaan että Itävallan kansa evakuoidaan, Saharaan, maa poistetaan Maailmankartalta, mutta myönnytyksenä Itävallan kauniin klassisen musiikin ja puhtaan ilman voisi säilyttää,,

Mutta sitten lisätään lisää sotkuja soppaan: Eri Maiden Johtajilla on lähes koko ajan kauloissaan muoviset kuola-ruokalaput, Sädepyssysotilaiden Kapteeni ei kestä nähdä verta, ei edes elokuvassa, itävaltalaiset ja muutamat muunmaalaiset, useat sotilaatkin, alkavat kaljoittelemaan keskenään, Itävallan ja naapurimaiden historialliset yhteenliittymät eivät ole olleet miehityksiä, vaan Maiden Naimisiinmenoja, mutta nyt filmin puolivälissä huomataan että näitä urheita taisteluita ei voi enää tässä elokuvassa esittää koska näyttelijöitä on liian vähän, tai siis rahaa on liian vähän palkata niitä näyttelijöitä...

Kyllähän tässä aivan selvästi yritetään haukata, haukkua, hohottaa, kohottaa paisuttaa liian suurta (Maa)Palloa, mutta onhan tämä Järjetön!

Curd Jûrgens, Paul Hörbiger jne

1] Elokuvan alkutekstit nimineen käännellään passin sivuilta.

The Palace (Puola-80) Onnistunutta Itäblokkioutoutta - (Pään) Sisällä sataa

 ”Kuolemasta ei voi kirjoittaa” Markku Tuuli kirjoittaa tästä elokuvasta ansiokkaassa, perinpohjaisehkossa Puolan elokuvaa käsittelevässä kirjassaan Maisema taistelun jälkeen tästä elokuvasta että siinä talonpojat saapuvat hylättyyn Kartanoon-Palatsiin näkyjä näkemään. En tiedä ehtikö Tuuli nähdä tätä elokuvaa (elokuva vuodelta-80, kirja ilmestyi -81) ja perustuiko tekstinsä tulkintaan jostain ulkomaankielisestä lähteestä, mutta kyllä tässä se näkyjen näkijä on yksi raihnainen lammaspaimen; Hän näkee itsensä Paikan Valtiaana. Hän näkee itsensä myös paikan Kuolleena valtiaana/elävänä ”kuolleena” avonaisessa arkussa(, kunnes kuolee siihen.). Valtiaan vaimo taas sanoo orgastisen unen jälkeen: ”Mitä tarkoittaa uni Lammaspaimenesta?

Sisällä sataa, liekehtivää flyygeliä soitetaan, palavat ”lampaat”…

Muheva mysteeri kaikkinensa. Hitaan visuaalinen uni.

”En usko Jumalaan, mutta pelkään Häntä.”

Kyllähän loppupuolella kansa hyökkää taloon tappaen ja tuhoten (nähdäänpä semmoinenkin erikoisuus että mies nai naistaulua), mutta jos kapinaa ei lasketa fantasiaksi, näy(i)ksi, muutamiksi vilauksiksi, niin se on elokuvan realistisinta osuutta, se on juuri sitä mitä kuvataan. Samoin realistista on heti voittoisan(?) kapinan jälkeinen ”aamu”; Kansa on jälleen kumartamassa Valtiasta jotta tämä antaisi almuja. Ajankohta on absurdi, mutta köyhäkansan kuritus ikuista. Mutta sitten taas takaisin absurdismiin, mysteeriin, näkyyn, uneen,: Nainen viedään lypsyltä linnaan ja kylvetetään korutetaan korotetaan kuningattareksi ja hän menee Valtiaan kanssa naimisiin Papittomassa, Yleisöttömässä Kirkossa, sanaakaan ei sanota… Sitten nainen(kin) haudataan… Valtias on Hautajaisissa ”hereillä”, pääsurijana, pääsurinana… ”Ihminen on lähimpänä Itseään suriessaan.”

The Strangler (Ranska-70) Epäonnistunutta, toisteista ja tylsää Ranska-Italo-outoutta.

 Näin se murhaaja syntyy, (No joo...): Murhaaja ottaa pikkupojalta valkoisen villakaulaliinan ja kuristaa (liina muuttuu punaiseksi silkkiliinaksi) sillä itkevän prostituoidun. Kuristettava suutelee kuristajan kättä?...

Sitten vuosikymmeniä eteenpäin, 70-luvun, giallovuosikymmenen alkuun, ja harvinaiseen Ranska-gialloon (elokuva on harvinainen, samoin ja varsinkin Ranska, toisin kuin esim Espanja, giallomaana) jossa silkkiliina/nauhakuristaja luulee tekevänsä "hyvää"...  

Enemmän outo kuin hyvä. (Lue: Tylsä.) Strangler on Stranger, Hyvän outoilun puolelle menee se, että murhajaa seuraa hänelle  täysin tuntematon random ryöstäjä, joka tosiaan ryöstää uhrit. Siinä on oikeastaan erittäin onnistunutta outoutta. Elokuvasta tulee kuitenkin liian vahvasti mieleen ohjaaja Jean-Louis van Belle. Huonoimmillaan: Näytteleminen nykivän pelokasta, samaa outoutta toistetaan: Eli kuristuskaaviota, kuristuskuviota. (Kuristuksia ei näytetä, mutta sama sille, itse kaavio, kuvio on vain niin kaavamaisen kelvottomasti kierrätetty.) Pienen pieniä poikkeuksina ovat se, että mies virkkaa itse kaulaliinansa(!) ja baarin yksikätinen flipperinpelaaja. Mutta muuten koko elokuva on kipsissä. Mutta hei, VAHVA LOPPUSPOILAUS (ennen perinteisempää twistiä, jota en kerro), melkein lopussa murha-ryöstö"kaverit" tappavat toisensa etsivän katsoessa lahnamaisen, laiskan lakonisesti päältä, siinä on sitä kaivattua onnistunutta outoutta. Mutta vielä toinen hei! Murhaajan mielentila ja eteneminen ja murhaajan mielentilan "etenemisen" kuvaaminen äänettömällä yöllisellä tyhjällä tunneli -ja katuajolla oli ja on passe.

The Pay-Off (USA-30)

 "Have you never been in love?" "Yeah, that`s why I pay alimony." Tämä elokuvan alussa tapahtuva dialogi käydään nuoren naisen ja poliisin kanssa, kun kyttä on juuri kovistellut puistossa toisiaan nukkuen halaavaa nuorta paria, Ei nuori pari ihan mikään pummipariskunta ole, he ovat naimisiin menoa suunnitteleva ihan peruspari, miehellä on 240 dollaria, jolla se pitäisi onnistua...

,,,Mutta voi, roisto hyökkää heti kimppuun (äskeinen poliisi siirtyi varmaan seuraavaa nuortaparia kiusaamaan) ja vie rahat...

...Kyseessä on mitätön rosvonnulkki, jolle gangsteripomonsa (koko sakki hienopuku, pomolla frakki, leuhkijoita, leveilijöitä) suuttuu kun selviää (pariskunta hyökkää rosvolukaaliin rahojen ja rosvojen perässä) että hän on suorittanut näin ala-arvoisen ryöstön, teon ja heittää pukunulkin sivuun... Ja ottaa parin siipiensä suojaan..

...Nulkki tietenkin suuttuu ja junttijenginsä kanssa alkaa vastatoimiin, vastavoimiin. mutta saa surmansa...

...Niinpä poliisit alkavat kiinnittää huomiota pariskuntaan ja pomo naiseen...

Ihan monipuolinen kattaus saatu tuntiin ja varttiin...

Näyttelijä-ohjaaja Lowell Sherman ohjaa myös itseään, sillä hän näyttelee gangsteripomoa.

"Lay(-)Off." "Pay(-)Off.".

P.S. Älkää sekoittako elokuvaa vuoden -35 Payoffiin ja/tai vuoden-42 Pay Offiin, jotka molemmat ovat journalisti-noireja.