Throw Away Your Books, Rally In The Streets! (Japani-71)

 "Hyvästi elokuva!"

Adultery Italian Style (Italia-66)

Pasquale Fiesta Campanilen ohjaama elokuva sijoittuu taas johonkin puolifuturistiseen Roomaan; Makuuhuone on lasikuutiossa talon katolla (kuutiota tärisyttävät ukkoset ja yliäänisuihkukoneiden paukahdukset), lentokentän kuulutukset tulevat myös niin että kuuluttaja näkyy (myös Manfredi käy siellä mölyämässä 1]), talon katto avautuu, naisen koruhelmiasu valahtaa kokonaisuudessaan lattialle kun vähän ravistaa, lasipintoja, peilejä valtavasti joka puolella, jopa niin paljon, että kaksikerroksisessa peilikaapissa kaksi miestä voi paeta toisiaan toisiaan tavoittamatta... Ja kyllä joskus tavoitetaankin; Ajetaan betoniputkeen pakeneva mies putkesta pois palavalla (kaasu)pommilla ja käryävät heinätupotkin "edistävät" asiaa... Mies lentää suoraan säkkiin ja säkissä sairaalaan... Vai auton taka-arkkuun ja joenpohjaan?... No, "ruumiskomedioissa"han ei yleensä synny ruumiita..

Elokuvan alussa Nino Manfredin hahmo herää mainitussa kuutiossa Catherine Spaakin (Fiesta Campanilen feivoritti) vierestä, ja alkaa kärttämään tätä jopa naimisiin, mutta entä naisen mies ja miesystävät?....

Ihan katsottava, toimiva typeryys ja onneksi 1] Manfredi ei ole italokomedian pahimpia mölyturpia ja tärisijöitä. Hän kyllä tanssii hienosti dragissa Sirtakia! Hyvä Armando Trovajolin musiikki, tarttuvat tollobiisit..

Blood Symbol (Kanada-94->92) `Pentagrammi pulpetissa...`

 ...Tai mikä lienee kaiverrus-kohokuvio... Elokuva alkaa kyllä perinteisellä uni unessa-kohtauksella, mutta toteutus on täräyttävä, väräyttävä, päräyttävä: Mustavalkofilmissä nainen herää sängystään hautausmaalla, sitten hän näkee pentagrammipulpetin. joka laajenee kokonaiseksi ihmisistä tyhjäksi (paitsi hän ja ilmassa leijuva giallo-mustahanska-hattu-lakki-takkimurhaaja) kouluksi ja käytäviksi.. Tämä sekavaksi haukuttu kahden vuoden ja värin ja niiden välin aikaansaannos on onnistunut sellainen. Kökkökohtauksesta jossa nuoret piirileikkivät siirto huoneeseen jossa uhri pyörii pää alaspäin hiukset hiostuen kynttilämeren päällä on komeaa kauhukuvausta ja tuo gialloukko on komeaa kökköyttä. Tosin liian usein liian useissa elokuvissa käytetty, näytetty siirtymät muinaismurhakulttiin on tässä täysin tylsä ja turha.

"Haisevat ja kutiavat"

 Näin "rohkeasti" venäläiset tv-propagandistit (lue: lampaat) sanovat suomalaisista. Omassa maassaan melkomoinen joukko ihmisiä elää vielä tänäkin päivänä (ja seuraavana, ja seuraavana ja seuraavana...) mahorkka -ja kaalikeittopierupilvessä...

Pelkkää spoilausta Alusta Loppuun!: I, The Executioner or Requiem for a Massacre (Japani-65)

 Naislössi raiskaa nuoren posti-pyykkipojan. Poika tekee itsemurhan. Näille naisille vittuuntunut sarjamurhaaja murhaa heidät. Lopussa mies tekee itsemurhan.

Pearls of The Deep (Tsekkoslovakia-65-66)

 Bohumil Hrabalin (kenempä muunkaan) kertomuksiin perustuva episodielokuva. Absurdi pinta, käänteisyys, väänteisyys, vaatetus yms ympäröi: Lääkäriksi luultu valkotakki onkin sairaalan parturi, haalari on trendikäs tehtaalla, kaljat lasiin, ikkunalasiin; kaljalan naisasiakas hirttäytyy vessaan, mutta nousee ylös kun hänelle valetaan kuolinnamiota kapakan pöydällä (kapakan ulosajettu porukka ulkona yleisönä), morsian ja varasulhanen (oikea yön putkassa) juoksevat avantgardistisessa, surrealistisessa myrskyssä, tuulessa, vesisateessa huntu pystyssä, takatanassa...

Ohjaajat: Jiri Menzel, Jan Nemec, Ewald Schorm, Vera Chytilova, Jaromil Jires