Leave Her to Heaven - Minun on kosto (USA-45) `Maanista melodraamaa`.

 "I`l never let you go! Never! Never! Never!" "Mustasukkaisuus on synneistä pahin." Suuri sekonoir 40-luvulta. Ja vielä väreissä! Monet noirithan ovat mustavalkoisia, tummanpuhuvia, mutta kyllä värinoirkin voi olla hyvinkin tummanpuhuva. Varsinkin kun maanisen, mielipuolisen mustasukkainen nainen (Gene Tierney) mellastaa, tappaa, tuhoaa. Uhrina mm Cornel Wilde. Mukana myös esim Vincent Price, uhrina hänkin. Vaikka yrittääkin uhriutta estää, kätkeä, pestä, poistaa valtavalla oikeussalimesoamisella. Ja uhreina moni muukin. Hän, nainen itsekin. Hän varsinkin.

Sandpiper - Kuuma ranta (USA-65)

 Elizabeth Taylor on kuvataiteilijatar joka on lapsensa kanssa(?) muodostanut muka ainoa lajissaan- ainutlaatuisen yhteisön, `Naturalistit` joka `huutaa` mm että koulut ovat pahaksi pojalle, `aateliselle, jalosukuiselle, ylhäiselle raakalaiselle`. (Kuvailut eivät äidin.) Ja Äiti(!) on opettanut pojalle, että ainostaan ihminen tappaa huvikseen, joten poika tappaa eläimiä huvikseen. Eikä äiti vastusta. Joten, kummasti parivaljakko muuttaa Papin, Opettajan (Richard Burton, kukapa muukaan) ranta"valtioon". Sanansa, usemmankin, on myös sanottavana "kolmas pyörä"-"sihteerillä"-vaimolla!! (Eva Marie Saint. Hänellä kyllä hyvä, sopiva nimi `uskonnolliseen`elokuvaan!!)

Kohtalaisesti aivoja ruokkivaa, ruotivaa mietiskelymateriaalia, suhdesotkuja, uskonnollisuutta. Ei ihan `ordinary piece of cake`, sillä se miettii mikä on `piece of fake` ja onko mahdollista saavuttaa `peace of cake and fake and take it to the beach or mountain. Or anywhere.`

Perusmietiskelyä. Ja sen yli.  Toimii. Charles Bronson Ateisti-Kuvanveristäjänä,, toimii. Robert Webber, toimii.

Toimii. Vincente Minnellin ohjaus. Hidastempoisuus vähän rasittaa, mutta sekin sopii, toimii `uskonnolliseen` `kaavaan`.

Pervertissima (Belgia-72)

 Laura Gemserin esittämän naistoimittajan tyylinen neitsyt(!?)neititoimittaja (Maele Pertuzo) lähtee tutustumaan `Kaupungin seksiviidakkoon` (Stripparina, prostituoituna [vanha mahamies puetuttaa hänet ja itsensä hääasuihin ja vaatii naisen raiskaamaan hänet vaatteet päällä! `"Hän on ihastuttavan kömpelö!"], "osallistuu" hippi`orgioihin`katsomalla kaapin avaimenrei`ästä, osallistuu lesbo`löylyihin` `kiviluola`kylpylässä, osallistuu avantgardeseksuaaliseen-runolliseen-musikilliseen miitinkiin ja lopuksi osallistuu valepotilaana Tohtori Vilardin (Albert Simono) mielisairaalapaljastuksiin. Yksi potilaista lapsi!.)  "Kuinka kirjoitan, äänitän ja kuvaan yhtä aikaa?" Paras kohtaus on Club Safarin `riittitanssit`.

Mukamondoilun 1}, ja "scifin" (Vilard yrittää luoda maailmanvalloitus-seksirobottirotua [Taas tätä!]) samea, sumea (siis juoneltaan) ja värikäs (siis kuviltaan) sekoitus. Perusoutoa perversiota.

1} Mondothan ovat jo lähtökohtaisesti mukadokumentteja. Mitäs se sitten on kun kutsun sitä jo lähdössä mukamondoksi? Fiktiota. Mondoutta syö sekin, että elokuvan ohjaajan, loistavan (hullun) Jean-Louis van Bellen edellisen `oikeaksi mondoksi` mainittu Forbidden Paris`in näyttelijäkaartia näkyy tässäkin, fiktio-osuuksiksi tehdyissäkin.

Undercover - Kallista Verta (Englanti-43)

 Perushyvää Britti-Ealingtavaraa Jugoslavian vastarintaliikkeestä Toisessa maailmansodassa. Stanley Baker debyyttiroolissaan.

Odette (Englanti-50)

 Anna Neagle on erittäin hyvä naisagenttina Natsi-Ranskassa. Muukin näyttelijäporukka peesaa hyvin; mm Trevor Howard, Peter Ustinov. Toimiva kokonaisuus.

Panic Button - Rynnästyttö ja Huijariagentti (USA-64)

 "Tehdään floppi"-aiheinen, teemainen elokuva on floppi. Sitä ei pelasta näyttelijätkään; mm Maurice Chevalier, Jayne Mansfield, Eleanor Parker; Akim Tamiroff.

"Shortest way to lose money is to investigtate to television pilot." Hei, tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta `satiirilta`, mutta...

...Elokuvan ainoa. paras vitsi on se että italiassa kuvatussa elokuvassa, joka kertoo Italiassa kuvattavasta elokuvasta, sen filmikopion varastaa polkupyörävaras! Neofiktiota? Neokomediaa? ( Ja vieraillaan muka Venetsian [T.V.?]elokuvajuhlilla, jossa Chevalierin Ja Mansfieldin Romeo ja Julia muuttuu, kuinka ollakaan, yllättäen tahattomaksi tragediaksi. Yleensä huonosti näyttelevät näyttelijät esittämässä huonosti näytteleviä näyttelijöitä, "ainakin" "nyt" "tässä" se ei onnistu pätkääkään, vähääkään. Eikä Maurice Chervalier nunnana  valitettavasti ole huumoria. Mutta silti se tästä `komediasta` löytyy. Ja pirun pitkään.)

Karmea, kauhea elokuva. ("Hollywood can wait"...) Karmea.kauhea komedia. Karmea elokuva.

Dreamwood (USA-72) `Valosta Avaruuden, Mullasta Maan`

 Tässä luontolyhärissä, Avaruus ja Luonto-lyhärissä alaston mies, alastomat miehet vaeltavat metsässä nähden välillä alastoman naisen seisovan puussa ilmapallo sylissään, ja heittävän sen..

Vanha partamies istuu naisten vaatteissa meikkauspöydän edessä pellolla ja kynii valkolintua. Saman(?) miehen `suorittamaa` lehdille kusemista, paskantamista, ja `siihen` yhtymistä. Syntyminen. Lopussa kuu rinnassa. Pulputtava musiikki, suriseva sävel. Linnut, sudet..

Yhtä aikaa heikko ja vaikuttava.

Mortuary Blues (Hong Kong-90)

 Helvetin, hiton tylsä, vauhdikas eli vauhdikkaan tylsä paska-ripuli ja persezombikomedia. Aluksi papatetaan pitkään absurdin tylsää läppää joka "johtaa" rasittavaan ja pitkitettyyn paskahuumoriin (lavalla loistavat näyttelijät ja osa yleisöstäkin saavat ripulin-naisnäyttelijät ja pappi(!) muuntavat näytelmäkässäriä synnyttämisen suuntaan, eli he lähtevät pöntölle, ryhmäriu`ulle ja sillalle:) Sitten "kohta" iskevät kuunvalossa, valosta `elävät`, ilmassa vaakkasuorassa, kädet ojossa lentävät persezombit. Ja kun kuu menee varjoon, he jäävät ilmaan heilumaan, huojumaan, roikkumaan. Persezombeiksi heidät tekee se, että kun heitä puristaa perseestä, he alkavat danssaamaan, nytkydanssaamaan `uhrinsa`sylissä.. Maanisen toisteista ja tylsää. Heitä myös yritetään saalistaa vähän härkätaistelutyyliin takeilla. Takeita tämänkään naurattamisesta ei ole, tule. Ja tietenkin "homo"hahmoja, homo"huumoria","vitsejä".  Huoh. Lopun koukku-köysi ja sähkö ja valtava patsasjalkamatsauksessa oikeanlaista otetta, mutta liian myöhään, vähän. Elokuvan Maaginen Miekka ja Zombit-teema upotetaan tylsän toisteisuuden suohon.

Kammottava, karmea, kauhea kliseekimppu. Tylsä, kaoottinen kliseekimppu, tylsän kaoottinen kliseekimppu. Koettelemus.

"Luckily I was pulling at your belt." "It`s not my belt!" /  "I,m a corpse. How can I help you?" Olemalla Hiljaa! Olemalla olematta tässä elokuvassa! Kunpa tämä elokuva olisi olemassa olematta! Tai ainakin näkemättä. Nyt ja Aina!

Dancing with Crime (Englanti-47)

Peiteroolissa-työssä operoiva kokokovagangsteri ampuu pullistelevaa pikku-puoligangsteria, joka raahautuu lapsuuden/vanhan ystävänsä, puhtopoika-taksikuskin (Richard Attenborough) autoon kuolemaan. 1] Tästä alkaa tarina, tärinä. Viimeksi mainittua olisi saanut olla enemmän, liikaa on perässähiivintää, pohdintaa. Mutta perushyvät näyttelijätyöt 2], lokaatiot ja musiikit (=tunnelma) (k)antavat, pelastavat paljon. Mutta kuitenkin sen verran `vähän`, ettei tämä ole enempää kuin peruselokuva, perustavaraa. Joka on sotienjälkeisessä brittigangsterointihalpisaalto-ja pohjaelokuvissa (noireiksi näitä ei voi oikein kaikkia läheskään, useinkaan kutsua) paljon.

1] Sinänsä varsin outoa, että kuski saa olla koko ajan lähes ilman kuulusteluja vapaalla jalalla ja autolla, mutta kai se on niin että kun Brittilad on maitonaamainen puhdas, puhtoinen pulmunen (no vähän naivi naureskelija ja viheltelijä), niin hän todellakin on sitä! Suurkaupungissakin. Uskottavaa on se. (?)

2] (No, mainittua kokovartalogangsteria esittävä laiha heinäseiväs on jäykän, karmean pelokas. [Ei siis kirjoitetussa roolissaan, vään näyttelemisessään. Mutta sekin sujahtaa elokuvan `monipuoliseen` tunnelmaan.])

P.S. On siinä Attenboroughissa parissa tappelussa nopeasti roistoja runnovaa ruutia. Epäuskottavan, liiankin nopeasti runnovaa. Ja loppuammuskelun taustalla näkyy kaupan mainos "Splendid potatoes. All floury." Tämä ehkä avaa, kuvaa elokuvan `linjaa`, vähän sitä sun tätä; En ehkä kutsuisi (kaikkia) jauhoperunoita loistaviksi, enkä tätä elokuvaa loistavaksi gangsterielokuvaksi, mutta kuten näkyy, se herättää ajatuksia, pohdintaa, tekstiä. Ja se ei ole koskaan huono asia,

Bank Holiday (Englanti-37)

 Voi v*ttu mikä juoni! Tai ainakin juonen aloitus. Ja lopetus. Hyi H*lvetti! Miehen raskaana oleva vaimo kuolee synnytykseen, mutta lapsi säästyy. Kun kurttunaama-kusipäämieheltä kysytään haluaako hän nyt heti nähdä vauvan, hän vastaa: "En. En ikinä halua nähdä SITÄ!" (Paksunnos minun.) Mitä Hittoa? Voiko näin edes tehdä?! Lasta ei muuten enää mainitä koko elokuvassa!!! Onko kyseessä karmean huono käsikirjoitus, ihmisvihaa vai rakkaustarina vaikka väkisin? Vai kaikkea näitä? Tämä typeryys vetää varjon koko elokuvan ylle.

Last Hurrah for Chivalry (Hong Kong-79)

 Tämä John Woon (alkuteksteissä John Y. S. Woo) varhaisvääntö on mainio, mehevä, muheva, mättöisä (varsinkin miekkamättöisä) kostokungfuilu. Alkuteksteissä genrelle harvinaista animaatiota.

Mad Fox (Japani-63) `Kaksoisolentoja, kaksosia, keltakukkameriä, kettuja, kosto(j)a`

Siinä suomiotsikossa tämän elokuvan loistokkuus on kiteytettynä. Muinaiskosto ihmiskettujen, kettuihmisten avulla ja ilman. Ja vielä ilman miekkoja sun muita. Loistava, taidokas, taiteellinen, taivaallinen, teatraalinen fantasiapaukku! Ulkokuvauksiakin useasti kuitenkin. Täydellinen Symbioosi! 

New Year`s Evil (USA-80)

Suht outo slasher. Murhaaja(t?) liikkuu televisoitavankin (jopa ympäri Amerikan) Uuden Vuoden juhlinnan liepeillä ja keskiössä. Ohjelmaa, ohjelmia kuvataan, näytetään, tuutataan tosiaan Ympäri Suuren Slashermaan! Jopa mielisairaalassa seurataan lähetystä rokaten syntymäpäivähatut päässä ja huvipuisto- markkina-tivolipillit suussa. Rokaten siksi, että ohjelmassa esiintyy "new wave"-bändejä. (Vahvat lainausmerkit, sillä bändien ja jopa saman bändin ohjelmisto vaihtelee 70-luvun puolivälin glam-popista ["new wavea", ""punkkia"" ainoastaan kapeat aurinkolasit], kaikurautalankahitaiden kautta ihan kivoihin new wave-poppeihin, ja ihan/ihanan noloihin, mutta juhlapäivänä ""punk""bändienkin kai pitää soittaa jokaiselle jotakin. Ainakin Amerikassa.) Tosin välillä vieraillaan valeviiksissä discossa. (Sielläkin joillakin hassut synttärihatut. Vietetäänhän Uuden Vuoden Syntymäpäivää, Lapsenikäisen Amerikan Hommia ja Touhuja.)

Slasherina surkea (paitsi loistava loppu), omituisuutena onnistunut. (Esim aurinkolasit sukkahousupään päällä, tavallista kasettinauhuria kutsutaan `modernin teknologian ihmeeksi`),  Tosin kun selviää, että elokuva on `pappi`slasher ja muuttuu kuvastoltaan jopa `pappi`gialloksi (muuttu myöhemmin `poliisi`slasheriksi, `poliisi`gialloksi), kauhukin sankkenee, synkkenee. Loppujen lopuksi aika helvetin, perkeleen, saatanan kova show! Olisipa alkukin ollut vastaavaa. Isä parka, poika parka, äiti parka, perhe parka...

 .

 

Shining Sex (Italia-Ranska-Belgia-Sveitsi-77)

No, missä Espanja ja Saksa? Olisivat nyt olleet vielä nekin! Severin Films julkaisemassa tämmöisen Jess Francon. Lina Romay taas Himossa ja Tuskassa ja Jess paranormaalina pyörätuoli`okkultistina`, pyörätuoliprovokaattorina, Ohjaajan ominaisuudessa.

Demetrius and The Gladiators eli Gladiaattorit (USA-54)

Kristitty ja `vapaa orja` Demitrius (Victor Mature) joutuu gladiaattorikouluun. (Välillä kyllä Claudiuksen [Barry Jones] vaimon Messalinan [Susan Hayward] syliin, mutta takaisin kouluun kun on kylmä Messalinalle. Tämähän tapahtuu siis Caligulan vallassaoloaikana. Jay Robinson Caligulana on yllättävänkin homomainen [useat KEIsarithan, ja muut minkä maan tahansa muinaishallitsijat, esitetään kökkönäytellen näin, vaikka totuus ei olisi tämä],  lapsellinen, poikamainen, mutta myös julman, liian, hullun terävä, ja varsinkin villi ja HULLU aikansa elokuvaan.)

 Ei kovin massiivinen, spektaakkelimainen, väkimääräinen, liiankin karu. Mature hyvä, samoin Hayward. Samoin Jones. Ja tietty mainittu Robinson. Myös Ernest Borgnine gladiaattoripomona jyllää. Eli ei jää näyttelijöistä kiinni. Lisäksi mm Michael Rennie (Pietari), Anne Bancroft, Richard Egan. Mukana myös uskontokliseiden varovaista "haukuntaa"; "Oliko Jeesus näin pitkä." (kun kristitty nainen ihailee elokuvassa roomalaisten havittelemaa ja kristittyjen kätkemää Kristuksen kuolinviittaa) ja `Kymmenestä Käskystä`; "Kuinka rakastaa naista kuin veljeään?"

Taisteluissa tärinää ja värinää. Nekin lyhyitä, läntiä, mutta Mature mellastaa! Ja Uskoo! Mutta tietenkin Epäilyksen1] (`Sano terveisiä Jeesukselle kun näet hänet`), Himon ja Kilvoituksen kautta.  (Ihan onnistunut kaapukikka.) Eeppistä (mutta ei epistä), Raamatullista. Eeppistä ja Raamatullista!

1] Myös Iikiaikaisen Oikeutetun Epäilyksen (Eilinen, Tämä Päivä ja Tulevaisuus mukaan lukien); `Miksi Jumala antoi ja antaa hänen, hänen ja hänen......kuolla.` Ja antaa vastakin...

Slaves of Love (USA-69)

Alienamazonit saareltaan (saariltaan?) vetävät magneetilla lentokoneen, miehet mukaan "seikkailuun". Naisilla erittäin lyhyet minihameet ja normaalipituiset konepistoolit.

Vähän Jess Francomainen (varsinkin Francon Girl From Rio), mutta Jessin sommitelmat, sommittelut, `taiteellisuudet`, värikkyydet vievät voiton. Tämä on `liian`(?) halpa, suttuinen, tunkkainen, mutta kyllä tässä jotain pientä, vähäistä (minihameet) 60-luku-meininkiä-vipinää-värikkyyttä on.

Nightbeast (USA-82)

 Ylivoimaisesti paras Don Dohlerin avaruushirviöleffoista, ja ehkä myös paras avaruushirviö (no, Alien Factorin joulukuusenjalkahirviö pistää kampoihin) ja ylivoimaisesti niistä goreisin.

Niin, se hirviö! Hän on foliohaalariin pukeutunut perinteinen pitkäturpa-monivinohammasrivistöinen alieeni jolla on laserpyssy ja se osaa käyttää sitä! Laserefektit ovat mainioita lelu/`tosi`scifistisiä punavalosuoria jotka kadottavat autot ja ihmiset. Ja vaikka monsteri mellastaa, kadottaa ja tappaa porukkaa, niin suurin ongelma paikan pomolle, havaijipaita-uimahousu-viiksimiehelle on uima-allasbileiden peruuttaminen!

Hyvää, `kekseliästä` roskaa: Tohtori kulkee metsässä valkotakki päällään, parimetrinen, pieni pyllymäkipudotus tekee viiltohaavan (ilmeisesti viiltävä ilma?) maatakoskemattoman polven yläpuolelle(!), paikkakunnan ainoa (moottoripyörä)pahis on Russ Tamblynin näköinen.

Gore on aikamoista ainakin tosiaan verrattuna Herran muihin avaruuskökköilyihin. Onko Otus vähän kannibaalikin, no ainakin suolirevittelijä, pyörittelijä ("His hands tear through flesh and bone!"). Ja loistava kökkölauma näyttelijöinä (päähenkilöitäkin kuolee, ja uudet tilalle),  joten siltäkin osa-alueelta meininki ja toteutus tanassa, tapissa.

Louhii, rouhii aivokuorta kuin kiimainen kaivinkone.

Blood Massacre (USA-91)

 Camppisten, hienojen, trashisten, sanoinko jo hienojen, avaruushirviöelokuvien erikoismies Don Dohler yllättää synkällä splattergorekauhistelulla.

Rosvojoukko, "kolme miestä, yksi nainen" ("That`s four people" sanoo ohiajava nenä-ääninen punaniskapönttö poliisille) kidnappaa syrjäseututalon perheen. Mutta he tulivatkin kauhujen kannibaalitaloon! Ja ei kai vain kuolemattomien kauhutaloon?! No, ei kai nyt sentään, kun rosvosakin johtajaksi muodostuu Vietnamveteraani `Rizzo` joka hekumoi lopputaistelun tuoksinassa `Just like `Nam! Mutta olivatko kannibaalit sittenkin avaruudesta?

Jämäkkä, kuvaava nimi. Onnistunut sleaze-sotku-sotta-suttukauhistelu.

Ghost Story (Hong Kong-79)

Kolme kiimaista naisnoita`nuorukais`siskosta ("You are worst than ghosts!")  pitää majataloa muinaisuudessa (paikan pomo kadonnut, ei kuulemma enää palaa) ja johdattaa mm sotilasporukan seksiin ja tuhoon (paitsi pomon) tiputtamalla verta mykyihin. Paljasta pintaa pajon, pirusti jopa, backit ja frontalit.. Naiset myös kuljettavat alasti sonneja, lehmiä liekassa..

Kohta siirrytäänkin muutamat sukuvuodet eteenpäin, puhutaan `nainen lehmänä inkarnaatiosta` ja paljaspintailu jatkuu..  No, lopussa vähän sumuista sydängorea ja kökköefektistä lopputaistoa, mutta eivät ne tätä kauhuksi käännä. Katsottava kuitenkin, katsottavaa riittää.

Shaw Brothersien seksilaitaa. Niin paljon sitä, että aaveet ja noidat ovat liioittelua. `Sex story`.

`Very naked, strange.``"Very strange, naked."  "Time for bed! Know what time is it now? It`s midnight!"

Terror Night aka Bloody Movie (USA-87)

Bloody Movie, siinäpä nimi!! Elokuvat joissa vanhat Hollywood-kauhustarat kulkevat kostonkierretiellä eivät jostain syystä ole minua puhutelleet. Ehkä niissä on liikaa jotain harmaanvärikästä, savuista, sumuista, utuista glamourpatinaa. Mutta tämä jossa vanha seikkailustara (gangsterista merirosvoon, ritarista viidakkomieheen) tekee tämmöistä paranee loppua kohden. Tosi ihan loppu vähän lässähdys.

Suht goreinen (esim kapteeni koukku-gorea) ja paljon vanhoja b-tähtiä; John Ireland, Cameron Mitchell, Aldo Ray. Ireland on tämä tähti, mutta Ray ja Mitchell vain vilahtavat. Uudemmista b-staroista Michelle Bauer ei vain vilahda, vaan vilauttaa, back ja full frontalit. Muutenkin hän loistaa. Näkymättömin ja oudoin tekijä (en nähnyt hänen nimeään alku enkä lopputeksteissä) on toinen ohjaaja Andre de Toth.

Night Terror (USA-89)

"You are gonna sleep a long, long time..." Mies näkee sairaalavuoteessa painajaisia, nämä `unet` muodostavat tämän kauhuantologian segmentit. (Välillä sementit, sillä niin liikkumattoman jämäkkiä ja peruspohjaisia ne välillä ovat).

Johdatusuni on ok; "Näin painajaiseni aina alkavat."; Pukumies menee hissiin, se vie "kylmälle ja pimeälle hautausmaalle" (kumpikaan määritelmä ei pidä paikkaansa), sieltä hän saapuu leikkauspotilaan asussa välillä sairaalaan, välillä metsään (lääkärikin on metsässä) ja "lopuksi" sairaalan saatananpalvontahuoneeseen.

Vai onko miimeksi mainittu jo ensimmäistä varsinaista segmenttiä? Se kertoo ilkeästä ja niljakkaasta naistenmiehestä (irstashiuksinen- ja viiksinen, kusipää töissä, pikkuhousut auton vaihdetangossa,) jonka kaikkialle ilmestyvä nainen kutsuu juhliin... Lyhyydestään huolimatta hidastempoinen ja löysäloppuinen. Pikkuisen paljaspintainen. No on lopussa pikkuisen otetta, mutta se olisi saanut olla jämäkämpi.

Toisessa kusipäätuomarille ilmestyy sirkus-tivolitirehtööri, ja tuomari menee yöllä (tietenkin) hyättyyn huvipuistoon, tyhjään tivoliin... Vielä arvattavampi lopetus kuin ensimmäisessä.

Kolmas: Nukkekaupan pehmolelupomon tappo laittaa pehmikset (harlekiini, leijona, laulava nellekarhu) katugangstereiden kostorulettiin. Segmenteistä selvästi jämäkin ja paras.

Lopuksi vielä alku-loppujatkumo, selitys, toisto. Varsinkin viimeksi mainittu. Tylsä sellainen. Mutta lähtökohtaisesti ja päällisin puolin elokuva oikeastaan on ok, onnistunut, mutta eräänlainen koko ajan päällä oleva jarruttava junnaus, tai junnaavat jarrutukset (kauhukliseisesti ilmestyvät hahmot, joita eivät näe kuin päähenkilöt, uniennäkijä joka segmentissä sivustaseuraajana). Näitä on ehkä varmaankin ajateltu johdattavina, kantavina elementteinä ja teemoina, minä koin ne pudottavina, upottavina. Mutta silti katsoin tämän kärsimättä, nauttienkin välillä. Pohjatyö oli tehty hyvin, mutta sitten alkoi korttitalo kaatua. Eiku päinvastoin. Kuten sanoin, sementti oli liiankin kovaa. Ei hengitä, ei ilmaa välissä. Ehkä täydellinen luhistuminen, löysäbetonisuus, romahdus olisi hykerryttänyt, hymyilyttänyt yhden katselukerran, mutta ei enempää. Kyllä mä palaan tämän pariin. Tässä on hyvääkin. (Esim kolmas segmentti kokonaan hyvä, kaikissa hyvä kuvanlaatu ja jokseenkin hyvä näyttelijätyö.)

Zert - The Joke (Tsekkoslovakia-69)

`Oletko onnellinen?`"Oletko optimisti?" "Mitä ajattelet optimistista?" ´Optimisti on oopiumia ihmisille, kansalle, ihmiskunnalle.´ "Jopa nihilistit ovat onnellisia, he nauravat kärsimykselle."

Onnistuneehko `satiiri` siitä kuinka ja kun kavereista tulee nollasilmäisiä idiootti"intellektuelleja" ja siitä kuinka politiikka (mikä tahansa kirj huom) ja seksi eivät natsaa koskaan ja siitä kuinka kostajasta tulee lähes samaa sotilas- ja politiikkapaskaa kuin kostettavista. (Jos ei ole jo.) Ja varsinkin siitä, että kaikki huijaavat, `jekuttavat` toisiaan. Pilaavat. Mutta tämä ei tarkoita sitä että kusipäät olisi pesty kusesta ja paskiaiset puhdistettu paskasta. Sitä ei peitä elokuvan loppusatiiri-"seesteisyys"-sekaannus-sotku eikä loppulause "It wasn`t you I want to beat up."

Czechmate - in Search of Jiri Menzel (Intia-2018)

"It will be a long, long, long film. Yes?" Kyllä. Sairaan pitkä. Olin tietääkseni katsonut tanakan tukun tsekkiläisiä 60-luvun `vapautus-v*ttuiluelokuvia` mutta tämä (onneksi) tajuttoman pitkä dokumentti osoitti että olen aivan alkupolkualkutaipaleamatööri.

Elokuva on tosiaan tolkuttoman pitkä (ei `mahdu` blurayn yhdelle puolelle), mutta siitä huolimatta, tai varsinkin siitä johtuen ihan mahdottoman mielenkiintoinen. Kuten elokuvan nimikin sanoo, niin keskitytään paljon Jiri Menzeliin, mutta paljon, paljon, paljon muita ohjaajia ja elokuvia `vyörytetään` päälle, eikä genren kritiikkiäkään unohdeta. Ja Prahan kevät ja sen mainingit käsitellään toisella blurayllä, elokuvan toisessa osassa. (If you shoot this film, we might allow you to shoot something better as well.")

Tyrmäävän, törkeän pitkä elokuva ja juuri siksi monipuolinen!

Ihana dokumentti!

British Sounds (Englanti-70)

Alkuteksteissä lukee British images soumds, mutta images on tussitettu yli.

Alastomia autoja ja naisia. 1] Alussa kuvataan pitkään liukuhihnakameralla kun autonrakentajatyöläiset työskentelevät liukuhihnalla ja kettoja puhuu päälle kapitalismihaukuntaa ja kommunismikehuntaa. Ihan onnistunut idea, mutta puhe tietenkin välillä totta, välillä valhetta. Välillä liioittelua, välillä tietämättömyyttä. Tämän jälkeen siirrytään alastoman kauniin nuoren naisen kuvaamiseen ja päälle puhutaan politiikkaa ja riistoa. Yksi lause onkin `Naisen riisto`, mutta ohjaajapari Jean-Luc Godard ja Jean-Pierre Gorin sortuvat tähän itsekin; Alaston nainen koko ajan katseen kohteena. Konkreettisesti. Parivaljakko olisi voinut käyttää pelkkää tekstiä blankolla, väritaustalla. Lopuksi stand-in- keskusteluja.

Ei ihan onnistunut ajatus, rytmitys, tykitys. Eli ei onnistunut toteutus.

1] Eli ei kaukana automainoksista, vaikka paasaus onkin päällä. Godard on monessa elokuvassaan, monesti vaahdonnut `imagesien` perään, no tässä tussitetaan tilanteen mukaan se, ne pois. Onnistumatta. Elokuva on aina `imageseja`. "Valitettavasti"?