sunnuntai 29. elokuuta 2021

Scandal in Paris (USA-46)

Ohjaus: Douglas Sirk. - Mukavasti seurattava, mutta pikkuisen liian pitkä kertomus  François Eugène Vidocq`ista, 1700- luvun elegantista etenijähuijarista, jonka tie vie vankilasyntymästä/paosta piireihin, ja joka `ryöstää`työstää itselleen jopa Pariisin Pankin pomon paikan.

Tyypin eteneminen piiriportaissa (suorittaa ryöstöjä tietenkin sielläkin) ilman että juuri kukaan kiinnittää epäilevää, negatiivista huomiota yhtäkkiä ilmestyneeseen "ylhäisö"tyyppiin viittaa "ehkä"(?) ja "ilmeisesti"(?) yläluokan älykääpiökomedialliseen "ajatuksen""juoksuun" (ja jos juoksee, niin poispäin) ja yleisolemukseen, kaikkine epäaitoine eleineen ja vaatekertoineen. Mutta yhtä kaikki, nuhevanironisella äänellä ja olemuksella siunattu George Sanders on tässä parhaimmillaan, ja se on paljon sanottu, hän on loistava  usein. Periaatteessa perinteinen huijarikomedia, mutta Sanders nostaa sen yli perinteisyyksien.

Akim Tamiroff Sandersin criminal sidekickinä on myös mainio. Ja mm Signe Hasso, Carole Landis, Alan Napier, Alma Kruger, Gene Lockheart lujittavat letkeää letkaa vielä omilta osiltaan. Landis ja Lockheart varsinkin paahtavat parastaan kuin paraatissa.

P.S. Kohtaus, jossa ensin kankaan takana varjokuvana esiintyvä laulajatar, tulee tulen läpi esiin on upea, mutta ehkä liiaksi aikaansa edellä. 

maanantai 23. elokuuta 2021

Le couteau sous la gorge (Ranska-86)

 Paskaisessa Pariisissa Kaikki miehet ovat saastaisia stalkkaajia, raiskaajia ja tappajia. Naiset uhreja. Yksi miehistä juoksee tekonsa jälkeen rekan alle, toinen pamauttaa itseään ovella päähän, jotta häntä luullaan uhriksi. Mutta uusia ja vanhoja miehiä "sikiää" koko ajan lisää, koska kaikki paskatappajia. Tai ainakin he ovat paskoja. Poliisitkin. Ohjaajakin? Sillä tämä teos on sontaa.

Sontaa. 

lauantai 7. elokuuta 2021

Rollercoaster (USA-77)

 Rollercoaster on hidas, tylsä katastrofi"klassikko". - Nuori ukko on huvipuistoterroristi. Yhden iskun tekee. Sitten alkaa se jäykän jännittävä ja pitkä takaa-ajo.

Elokuva täynnä tylsyyksiä, mutta ne eivät ole tarpeeksi tylsiä, jotta olisivat campia; Ukko kiikaroi erittäin esillä siellä täällä, mutta kukaan valtavasta takaa-ajolössistä ei tietenkään huomaa häntä, ukko seisoo puolihymyilevänä tylsäpatsaana keskellä "Sparksin" huvipuistokeikkaa, jokainen muu yleisömassan jäsen riehuu riemukkaasti, ukko pääsee "jännityksen" "loppuhuipennuksessa" vihittävän vuoristoradan kyytiin todella ankean, kankean typerällä tempulla.

No, se "Sparksin" (lopputeksteissä on lainausmerkit yhtyeen kohdalla) keikka on ihan kiva, keikka/ biisipäätöksessä Ron Mael hajottaa pianotuolin!